tiistai 9. tammikuuta 2018

Voihan Mussalo!


Tänään venyteltiin koko perheen kanssa sängyssä pidempään. Painittiin Oliwan & Hehkun kanssa ja venyteltiin pikkuhiljaa itteämme hereille varmaan melkeen parin tunnin ajan. Viimein 1030 maissa pompattiin ylös kaffen keittoon & takan lämmitykseen.

Tuumittiin siinä päivän ohjelmaa, jonnekkin kunnolla kävelemään... Mutta minne? Ollaan koluttu tässä Hakkenpään niemessä jo todella kattavasti ja molemmat halusimme jotain uutta. Avasin Google Mapsin ja aloin kattelemaan ympärilleni sitä kautta aamukaffen lomassa. No karttaa katsomalla, käy hyvin selkeeksi et sama minne suuntaan lähdettäisiin niin vaellettavaa olisi joka puolella.

Päädyttiin Mussaloon. Mussalo on Taivassalo-Kustavi tien eteläpuolella oleva isohko saari ja ainakin Google Mapsin satelliittikuvien perusteella se olisi maastoltaakin makea. Kallioista ja hyvää samottavaa. Oliko näin todella? Päätettiin ottaa kotilo alle ja päräyttää paikalle. Mussalon etelä-kärjessä näytti olevan jonkulainen leirintä-alue jonne kenties saisi kotilon parkkiin?


Camping Mussalon portin ulkopuolella oli kuin olikin pieni kääntöpaikka jonne saatiin kotilo parkittua ja koko perhe jalkautumaan.

Miten makea paikka! Lähdimme parkkipaikalta tarpomaan kohti saaren keskiosia, maasto oli kallioista / soista, mutta todella hyvää kävellä. Hehku & Olivia tietty nelistivät ihan onnessan täysin uusien hajujen ja paikkojen huumassa. Tällaisilla lenkeillä, sitä on "kalju apina" itsekkin ihan huumassa. Tuota huumaa ei välttämättä itse rekisteröi sen kummemmin, mutta kokonaisvaltainen hyvä olo / hyvä tuuli > se on varma merkki siitä, että tekee jotain oikein ja luontonsa mukaista.


Lenkin aikana otuksemme saivat virkistävää juotavaa kallion notkoissa olevista suolammista. Tokaisin siinä vaimolle, että tuosta voisi itekkin hörpätä ihan huoletta. Mikäli jonkun pöpön saisi niin pitäis mennä itteensä: Liian kliinistä / vaaleenpunasta elämää jos ei moista kestäisi. Pahempiakin litkuja joskus kurkusta alas kaatelee... 😉

Ohhoh, siinäpä pari "joulukiloista" kärsivää junttapuraa peräkanaa. Mut mikään ei ole parempaa liikuntaa kuin tällainen tarpominen. Kasvavan koiran anatomia saa vääntöä ja haasteita vähän joka suuntaan. Luonnon tuomat haasteet ovat jotain mitä ei yhdelläkään agility radalla kattavasti simuloida. Mitä taas tulee tähän toiseen junttapuraan, niin varovasti vaan ettei kaadu ja katkaise kaikkia luitaan... 😆

Mussalossa kierrellessä, vastaan tuli monenlaista mökkiä / kesäpaikkaa. Kiersimme ne tietysti kauempaa, sillä tapana ei ole toisten tiluksilla pyöriä. Ihan kuten ei kukaan pyöri omillammekaan.

Mussalon luonto oli Hakkenpään kaltaista. Karua & kaunista. Tänään sääkin suosi tutkimusmatkailijaa. 

Camping Mussalo sijaitsee siis saaren etelä-kärjessä. Paikka vaikuttaa oikein idyliselle, vaikkakin näin talvikaudella se on suljettu eikä toimintaa varmaankaan ole sen kummemmin.

Saaressa kun ollaan, täytyy meren äärellä piipahtaa ihastelemassa maisemia.





Paljoa ei tarvitse näkemäänsä lisätä mielikuvitusta, että voi kuvitella kuinka hienosta paikasta on kesällä kyse. Onhan tämä nytkin hieno, muttei mereltä puhaltava tuuli juuri houkuttele vaatteita vähentämään taikka mitään sellaista.

Korvamerkitsimme Camping Mussalon välittömästi ensi kesää silmällä pitäen. Tänne täytyy suunnata Justiinalla muutamaksi yöksi viihtymään. Hakkenpäästä meritse lienee sellainen rapee tunnin matka. Hiukan joutuu nääs kiertämään. 

Mussalon rannoilta näkyy myös komea Kaitaisten silta. Tuosta alta me Justiinallakin puksuteltiin ensimmäisellä pitemmällä reissullamme Uuteenkaupunkiin

M/S Justiinan lokikirja. Day 1. Uusikaupunki. 

Lepo vaan miekkoset...

Talvehtivat laiturit on jollain tapaa makeita. Ne ovat horroksessa ja kevään tullessa kuhina näillä platformeilla pikkuhiljaa eskaloituu & huipentuu kenties juhannustansseihin tai muihin kesän mukanaan tuomiin karkeloihin.


Kallioilla kiipeillessä sai olla tarkkana, ettei liukastu. Lunta ei ollut maassa juuri nimeksikään, mutta kallioita peitti 2-3cm paksuinen jää. Justiinahan nyt sipsuttaa missä vaan, mutta taas alleviivaan oman "joulukehoni" riskejä ja sen maahan jysähtämisestä seuraavia tuhoja... 😊

Näillä keleillä, aina aurinkoselfie. 😍

Kävelimme Mussalon maastossa yhteensä noin 4km. Se ei matkana tietty ole mitenkään huikea, mutta kun sen vetää ihan umpimettässä > se on taas eri juttu. Pienen hien saa pintaan ja ennen kaikkea, koirat saavat liikuntaa vähintään tuplaten siinä lähimaastossa nelistäessään.

Aina vapaalenkin jälkeen, tämän kyllä kotona huomaa. Koirat nukkuvat yleensä loppupäivän kuin tukki, ja itselle tulee semmonen "zen" olo ku pääsee sohvalle kuuman kahvikupin taikka kylmän olusen ääreen. Muuta ohjelmaa ei päivä tarvinnutkaan tänään. Ennen Mussaloon lähtöä, paistoin pannulla nopeasti sikaköntin pinnat kiinni ja laitoin "pojan" uuniin muhimaan. Lenkiltä tultuamme, liha oli valmis nautittavaksi. Voiko enemmän järkeenkäypää ruuanlaitto olla? No ei ainakaan tänään. 😏

Taas on yksi uusi saari ympäristöstämme kartoitettu ja mielenkiintoiseksi todettu. Olen rakkaalle vaimolleni monesti todennut, että tässä on ympärillä esim. 30km säteellä niin mahdottomasti paikkoja, että tekemisen puute ei tule koskaan. Kysehän on lähes aina vain siitä, että nostaa ahterinsa ylös sohvalta ja lähtee tutkimaan.

Tällainen tutkimusmatkailu on meille rakas harrastus. Eikä yksikään reissu, isompi taikka pienempi, ole koskaan ollut pettymys. Tiedättekö miksi? Koska pettyäksesi johonkin, sulla tarvitsee olla jokin todellisuudesta poikkeava ennakko-odotus. Kun tällä tyylillä mennään uusille "huudeille" niin ei edes egonsa kautta oikein osaa odottaa mitään > pettymyksellä ei ole pelinappuloita laudalla. 😉

...

Mitä vähemmän oman mielen pelinappuloita laudalla, sitä enemmän tilaa elämällä on laudalla sulle näyttäytyä sellaisena kuin se todellisuudessa on. Pohditko koskaan itse miten tämä fakta vaikuttaa omaan elämääsi / kokemuksiisi? Onko pelilaudallasi tilaa ja jos ei, niin miksi ihmeessä ei? Sinähän se pelilauta olet 😍

...

💗