lauantai 20. toukokuuta 2017

Aurinkoa & ilakointia!

Tänä aamuna heräsin pihalta kuuluvaan kutsuun: "Kultaa, aamukahvillee..."

Vaimohan se siellä killitti kalliolla sumppien kera. Eipä auttanu ku hilautua messiin nautiskelemaan... Teeskentelin siinä aamuärtsyä hetken, koska se oli minusta hauska läppä. Kaikkea muuta noin fiiliksien pohjalta. Tällaisista aamuista sitä laivan teräs-seinien sisällä tulee haaveiltua joka ainoa päivä.



Justiina oli pyöräyttäny täydelliset sumpit & ne nautittiin auringossa kera lintujen konserton. Ei tullu pieneen mieleenkään laittaa "Keekkiä" ämyreistä tai mitään muutakaan melusaastetta. Istuttiin siinä hiljaa ja nautittiin aamuun heräilevän luonnon äänistä / toisistamme.

Yllättäen, tuo hetki oli niin täydellinen että annettiin sen määritellä päivän kulku. Jälleen, ei tehtäisi varsinaisesti mitään... Oltaisiin kotosalla, Tuiskulassa.

 
Annetaan auringon killittää ja nautitaan tästä vihdoin koittaneesta keväästä.

 
Ajetaan parta & hiukset ulkona. Mikä "maadoituskerroin" tälläkin nyt sitten on? En ole aiemmin tajunnut ollenkaan...

 
Rauhoitutaan lukemalla ihan oikeaa kirjaa...

 
Kuljaillaan keskenämme...

Kallioiden ballerina & vesimelonit... 😆

Vaimolla asiaa kauppaan? Tarjouduin antamaan alkuvauhdit... 😍

 
Naisen & miehen versiot asetelmista... 


Puhtaasti kiva päivä. Reseptinä kiireetön yhdessäolo vailla mitään paineita siitä, että pitäisi lähteä johonkin tai tehdä varsinaisesti yhtikäs mittään.

Tietysti, kuten tällaiseen kevätpäivään kuuluu. Suojakertoimet unohtui / unohdettiin tahallaan... Ja saattaa illalla saunassa itkettää. Mut se on sellasta, ainakaan mielen kautta ei ole kehossa yhtään ainoaa karsinogeeniä / stressihormoonia vipeltämässä. 


Kuten arvata saattaa, myös Zen mestari "Oliwa" nautti kanssamme täysin rinnoin. 

Tämä päivä oli täydellinen onnistuminen sillä saralla, ettei tänäänkään lähdetty säheltämään mitään. Onnesta saatiin kiinni pysähtymällä, ei juoksemalla sen perässä. Ja näin se aina on, pysähdy > ja ole... Ihan rauhassa. Useimmiten, yhdessäkään hetkessä ei ole mitään vikaa, päin vastoin. 

Kiitollisin fiiliksin tämänkin päivän varjot saa pidentyä Tuiskulan ylle. 

Miten vaimo aavistikin, että tällanen aamu saattaisi olla jotain infernaalisen siistiä? Siitä mulla ei ole hajuakaan. Koska en ole erikseen koskaan maininnut, enkä ole edes tajunnut haaveilla mistään kotipartureista kallioilla ym. Mut sepäs tässä juuri on, kun on yhteys niin on yhteys... 😍





















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti