keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Puunhalaajat Aatunkalliolla



Tänään meillä oli fiilis reippailla Aatunkalliolle, mikä sijaitsee ihan tässä Tuiskulan naapurissa. 
Rakkaani haluaa näyttää minulle täällä eri paikkoja
 missä voin reippailla yksikseen silloinkin kun hän on merellä. 
Tänään seikkailimme reittiä pitkin, mitä Welmerikään ei ole aikaisemmin mennyt. 
Kun rakas on töissä ja minä täällä, 
niin patikoin näitä polkujamme ja niiden varrella on muistoja meistä. 
Se on ihanaa <3 


Meille on suuri rikkaus, että kotiovelta pääsemme suoraan ihanille metsäteille, sekä metsiin samoilemaan. 
Metsässä liikkuminen lisää fyysistä kuntoa, mutta myös psyykkistä.
 Siellä rauhottuu ja rentoutuu, fyysisesti se laskee verenpainetta ja pulssia. 
Tiesitkö, että luontokontaktit parantavat myös immuunijärjestelmää?
 Mitä enemmän metsässä viihdyt, sen paremmin voit. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suoritat metsässä käyntiä ja retkeilyä, 
pakonomainen suorittaminen kun vähentää hyvinvoinnin vaikutusta. 

Kun liikumme metsässä, muistetaan myös, että se ei ole vain meille ihmisille. 
Metsässä asuu yli kolmannes (36%) Suomen uhanalaisista eliölajeista, joten arvostetaan ja kunnioitetaan luontoa ja sen monimuotoisuutta.


Metsä on täynnä ihmeitä.
Puut kommunikoivat keskenään.
Puilla on tunteet. Ja muisti. 
Kannattaa lukea kirja 
Takaamme ja alleviivaamme, että seuraavalla metsäretkellä katselet ja koet metsää eri silmin. 


Täällä on satanut nyt parin päivän ajan. 
Metsätien varret olivat vehreät ja hyvinvoivat. 
Ilma on puhdasta hengittää.
On mahtava pysähtyä metsän keskelle, sulkea silmät, 
vetää keuhkot täyteen ilmaa ja puhaltaa ulos. 
Kuunnella luontoa, puut humisee, linnut laulaa. 
Kaikki ulkopuolinen maailma sulkeutuu pois. 
On hyvä olla. 


"Into the forest I go,
to lose my mind and find my soul."

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti