tiistai 13. kesäkuuta 2017

1214 km läsnäoloa



Ajelimme viime keskiviikkona leppoisissa tunnelmissa Raumalta kotiin rakkaani kanssa.
Jutustelimme siinä matkan aikana, kuinka kivaa touhua tämä prätkäily on.
Siitä jotenkin aasinsiltana saimme idean!
Ajellaas prätkällä Kalajoelle perheen luo muutamaksi yöksi.
Kotia päästyämme touhusimme illalla kaikki valmiiksi ja torstai-aamuna koko Rahjan perhe suuntasi kohti pohjoista. Kyllä, luit oikein, koko perhe! Oliwalla on tankin päällä oma koirille tarkoitettu boxi, missä hän köllötteli tyytyväisenä prätkän hurahtaessa käyntiin.


Uskomatonta, mutta totta!
Rouvan matkakamppeet mahtuivat hyvin pyörän takalaukkuun.
Rakkaan kanssa nauroimme ihan katketaksemme pakkailun lomassa, jos olisimme menneet autolla, kaksi matkalaukkua olisi ollut minimi. Jos tarvin tätä ja tätä... eikä tätäkään voi unohtaa... 
naisen elämää 😉
Nyt vain tarvittavat matkaan ja järkevä pakkaus. Näin jälkikäteen voin todeta, että pärjäsin hyvin varustukseni kanssa. Rakas pakkasi omat tavarat reppuun, joka oli minun selässäni. 

Päätimme ajella pikkuteitä pitkin ja nauttia matkasta.
Sääennuste lupaili sateita, pohdeimme että tämä reittivalinta hieman kiertää sadealuetta,
 sekä kasitien jatkuva rekkaliikenne ei haittaa ajonautintoa.

Kuinkas sitten kävikään? 
 Ensimmäinen stoppi Eurassa, jossa alkoi pikku hiljaa ripsiä vettä...
(Tähän väliin sopii jännitysleffan musiikki taustalle...)


Pysähtyessämme viiden tunnin päästä Kauhajoella olimme kuin uitettuja vedestä ja kurasta. 
Vettä satoi kaatamalla koko matkan, rekkaliikenne oli älytön ja nehän vastaantullessaan pöllyytti kaikki kurat päällemme. Olimme liikkeellä ajokamppeilla jotka eivät pidä vettä ja lopputuloksen varmaan arvaattekin...
Seisoessamme Kotipadan eteisessä vettä valuvana ja kuraisina, iloinen henkilökunta otti meidät lämpimästi vastaan sadetta pitämään ja lämpimälle kahville ja munkille. 
Myös pikku Oliwa oli tervetullut sisälle, mikä lämmitti kovasti mieltämme. 
Riisuessani kuraiset ajohaalarit tajusin, että alla olevat farkut olivat ihan märät!
No ei muutaku takaboxista kuivat kalsarit (kyllä, Welmerin pitkät kalsarit) päälle ja kaffelle lounaspaikkaan. 
Eipä sekään saanut Justiinan hymyä hyytymään. Tämähän se on elämää ja seikkailua oman rakkaan kanssa, kalsarit jalassa pyöriä lounaspaikassa hyväntuulisena💖


Kotipataan isot kiitokset halausten kera ystävällisestä palvelusta.

Kun lähdimme lämmittelytauon jälkeen jatkamaan ajoa, oli jälleen sama sadepilvi ottanut meidät kiinni. Taas mentiin veden ja kuran roiskuessa. Ei auttanut kuivien vaatteidenkaan vaihto väliin, koska vilu kerkesi mennä luihin ja ytimiin. Kokkolasta lähti äitille viesti, että tunnin päästä siellä, saa laittaa saunan päälle 😅

Ajonautintohan oli kaukana tästä kokemuksesta. Melkein koko matka, yli 500km vettä ja kuraa. Ihan saakelin kylmä ja takapuoli puutui. Mutta tiedättekö mitä? Silti ei yhtään harmittanut tai kiukuttanut. Me olimme läsnä. Yhdessä kokemassa seikkailua. Vaikka välillä oli kypäräpuhelimet ihan hiljaa tovinkin, se hiljaisuus katkesi "oletko hengissä? mä rakastan sinua" lauseeseen ja kohti uutta kuraputtia yhdessä 💕
Meidän pieni zenmestarimme oli niin suojassa iskän edessä, että hän oli ihan kuiva ja tyytyväinen koko matkan ajan.
Himangan kohdilla ilma lämpeni yhtäkkiä viisi astetta ja ai että,
 lämpöinen tuuli toivotti tervetulleeksi kotikonnuille.

Kalajoella nautittiin perheen ja ystävien seurasta.
Emme tehneet mitään aikatauluja, vaan mentiin täysin go with the flo.
Rundailtiin prätkällä samoja Kalajoen raitteja, joita Welmeri on nuoruudessaan kevarilla kolunnut.
 Ja taas naureskeltiin sille, että eipä kumpikaan olisi tätä uskonut aiemmin.
 Welmeri tuumaskin minulle sokkarin risteyksessä, että eipä olis arvannut että Irvan Nina istuu Rahjan Wellun kyydissä. Tätä nostalgiaa juhlistettiin pienellä egoilulla.
 Kuten kaksikymmentä vuotta sitten, heräsi Welmerin pojanviikarin vinkeet ja Esson kohilla piti kiihyttää rajummin jos vaikka joku terassilta kattoo... Keulia ei kuulemma passannut koska on liian arvokas lasti💓
Ja hmm, onhan se myös laitonta kuljettaa ajoneuvoa "etupyörä ylös kytkettynä"😆

Voi että meiän elämä on makiaa💕


Perjantai-iltana notskeiltiin ja nautiskeltiin emokodin lämmöstä.
Saatiin vielä rakas ystävämme Mira viettämään iltaa kanssamme.
Muisteltiin siinä, että viimes oli Mira ollut meillä emokotona syömässä 25-v sitten kun isäkarhu laittoi rosvopaistia ja vietettiin terassin harjakaisia. 
Niin on vuodet vierinyt, mutta ystävyys säilynyt💝



Lauantaina äiti sai ihanan idean että menemme syömään Lohilaaksoon koko perhe.
Tunnelma oli kohdillaan, rakkautta ja lämpöä, idyllinen paikka ja hyvä ruoka.

Magical Misty Moment at Lohilaakso



Napue GT
Savusiikasalaatti

Talon Suklaakakku & Creme Brulee Latte





Lohilaakson Korumyymälä

Ihana oli nähdä Markkasten perhe,
kiitos Merja, Sami, Sakari ja Severi💖



Kiitos Merjalle kuvasta <3

Ehdoton suosikki paikkamme Kalajoella on 
Kiitos jälleen herkuista ja hyvästä palvelusta😍


Oli mahtava viettää rakkaan kanssa kiireettömiä aamuhetkiä emokotona.
Hipsiä äitin ja isän kanssa vilpolaan aamukahville linnunlaulun säestämänä. 
Äpöstellä isäkarhun lihapatojen äärellä ja 
nautiskella äitin paistamia pikkulättyjä kera mansikkajäden ja hillon.
Ja mutustella aamiaiseksi perämeren siikoja, savustettuna tottakai!
Vilpolassa fiilisteltiin ja maisteltiin Brinkhall's Eeva P. 2015
Todella hyvää, suosittelemme.


Minun ja äitin hipsiessä nukkumaan, 
Welmeri ja iskä jää perinteisesti takkahuoneeseen istuskelemaan ja nauttimaan illasta.
Minä kuuntelen meidän makkariimme soljuvaa puheensorinaa, väliin kitaran soittoa ja isän laulua.
Pojat kattelivat jotain jazz-ohjelmaa ja sen innoittamana alkoi takkahuoneesta kuulua isän jazz musisointia. Minä nukahdin siihen lämpöiseen oloon rakkaiden ympäröimänä💖

Kuinka ollakkaan Welmerin Karttu-eno oli vaimonsa kanssa emokodin naapurissa yökyläilemässä meidän kanssa yhtäaikaa. Niinpä me kesäiltana käsikädessä kukkamekko helmani heiluessa hiippailimme takapihan poikki naapuriin moikkaamaan sukua. Oli niin mukava treffaus, naurua ja ilon kyyneleitä silmissä! Kiitos Karttu ja Sanna😍

Äiti näytti kirjaa Sotavuodet Kalajoki, joka kertoo Kalajoen Sotaveteraaneista ja heidän vaiheestaan.
Sieltä löytyi Welmerille niin rakkaan Martti-vaarin kirjoitus. Klikatkaa kuvat isommaksi ja lukekaa koko juttu. Elämää oli ennen internettiäkin...



Meidän prätkäreissu kotikonnuille oli täydellinen!
Meillä on ihanat rakastavat äidit ja isäkarhu. 
Meistä on muotoutunut yksi iso perhe, joka on ihan älyttömän suuri voimavara meille.
Tämän reissun mansikka kakun päällä oli, kun isä lähti saattelemaan meidät moottoripyörällä kotimatkalle. Silmäni kostuivat jo kotipihalla ja onnenkyyneleet kimalsi silmäkulmissa koko saattelumatkan ajan. Kun isä kääntyi Raution risteyksestä kotiin päin takaisin meidän jatkaessa kohti etelää, ilmakin viileni. Perheen lämpö jäis sinne kotikonnulle odottamaan seuraavaa kyläilyämme.

Täällä kotona meillä on toisemme ja siskonperhe, 
sekä ihanat ystävät jotka tuovat oman "circle of trustin" tänne.

Olemme teistä kaikista rakkaistamme kovin kiitollisia. 



Kotimatka sujui leppoisan mukavasti ja tietenkin sateen kastellessa meidät tuossa Kauhavan kohdilla. Ei hymy hyytynyt vieläkään. Meidän elämä on niin saakelin ihanaa!

Kotikonnuille kiitos rakkaille äiti, isä, anoppi, Mira, Anne, Merjan perhe ja Karttu & Sanna.
Mahtava oli nähdä, until the next time💖

Nauttikaa tekin rakkaat lukijamme elämästänne.
Vaikka vettä sataa ja tuntuu että se on kurjaa, 
niin siitä ei kannata alkaa egonsa kautta mussuttamaan,
koska tilanne siitä ei miksikään muutu.
Ainoa, mitä kurjuuttaan märisemällä saa itselleen aikaan on vielä enemmän kurjuutta. 
Tämähän pätee kaikkiin elämän tilanteisiin.
 Koska vastoin egon kuvitelmia elämä ei koskaan tanssi pillisi mukaan. 
Mussutus onkin arvokas suuntaviitta omaan egoon. Mitä enemmän korpeaa, sitä suurempi on vallitsevan todellisuuden ja egosi kuvitelmien välinen ero.

Meilläkin tästä reissusta olisi voinut tulla katastrofaalinen mussutus matka. Koska 1214 km ja 18,5h vesisateessa, kurassa ja kylmässä ajamista takapuolet puutuneina... mutta ei. 
Koska me pysyimme läsnä, hyväksyimme todellisuuden ja siten nautimme joka hetkestä yhdessä.
 Meidän seikkailustamme ja tästä prätkäreissusta tuli täydellinen.

Rakkaalleni olen kiitollinen turvallisesta ajosta ja meidän tyttösten hyvästä huolenpidosta.
Rakastan sinua Welmeri😘


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti