torstai 1. kesäkuuta 2017

Vaimolleni meikkipöytä Tuiskulan malliin

Viime työjaksolla puhelimme vaimoseni kanssa, että Tuiskulaan olisi kiva saada meikkipöytä joka kylpee luonnon valossa = siinä parhaassa valossa. Pohdin asiaa törnin aikana ja tulin siihen tulokseen, että makuusopen päätyikkunoista olis varmaan makee katella ulos avautuvaa luontoa samalla kun puuteroi nenäänsä & valitsee itselleen päivän kuosia...

Siitä se ajatus sitten lähti... Ja tänään oli toteutuksen vuoro 💗

Ensin mittaillaan paikkoja...

Sitten tuuskataan... Menee oikeen saakelin vinoo, eikö meekki? 😆

Porataan ja ruuvataan... Vinoon kaikki


Vuoleskellaan... No näähän vasta vinoja on. Ja siinäpä juuri se juju, mä en koskaan pystyisi tekemään näin hienoa. 

Ja tadaa, lopputuloksena syntyi kevytrakenteinen meikkipöytä makuusopen päätyyn. Ei peitä näkymiä ollenkaan ja saa halutessaan 20 sekunnissa poistettua kokonaan mikäli tarvetta on.

Pöytä lepää toisesta reunastaan seinässä olevissa korvakkeissa, ulkoreunaa kannattelevat ketjut.

Tuiskulan maasto taas tarjosi pöydälle persoonallisen lisänsä korutelineen muodossa.

Ja rakas vaimosein sai meikkipöytänsä. Tässä on "sisustaminen" menossa.

Tyytyväinen emäntä 😍

Ja tyytyväinen isäntä. 

Ihan parasta lomapuuhastelua, joka uskokaa tai älkää on kuin laittaisi "rahaa pankkiin". Nimittäin meidän omaan hyvinvointipankkiin. Minusta on todella makeeta tuuskailla jotain tän tyyppistä. Tehdä jotain ihan uniikkia ihmiselle joka on yhtä uniikki mulle. 

Empä taas olisi muutama vuosi sitten arvannut, kenelle nikkaroin ja mitä nikkaroin. Jos joku olis mulle moista ennustellut, niin selkäkeikkanaurut olisin heittäny. 


"The most beautiful life is simple, like uncarved wood"






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti