maanantai 17. heinäkuuta 2017

Unelmien saaristopäivä

Monikohan teistä lukijoista on käynyt saaristossa? Siis todella KÄYNYT siellä... Ei lentänyt yli, matkustanut laivan buffeessa "rapu suussa" läpi... Vaan ihan oikeasti käynyt, tallustellut, ihmetellyt, kenties uinut?


Tämä on meidän näköinen saaristoreissu. Voihan sen muutenkin vetää, mutta jotta kokemus on saaristosta, eikä niinkään kaikesta muusta... Meidän mielestä täytyy vetää ns. perusjutuilla. Eli: asumaton saari, teltta, hyvä seura... 😍

Parkitaan paskalaatikko pusikkoon ja lähdetään aidon äärelle.

Otetaan mukaan vain "välttämättömimmät". Siis rakas Justiina, eli vähän muutakin. Tässä kohtaa naureskelin mielessäni vuotta 1999 ja aikaani Kajaanin sissikompaniassa. Siellä vedettiin pelkälllä rinkkaan pakatulla varustuksella sentään aika tovi korvessa... 😁

Enivei, nykyään kantaisin pelkkää "kynsiuunia" vaikka maailman tappiin jos se saisi hymyn vaimoni huulille. 💖 Been there, by the way... But not this time. 😀

Nonni, saaristossa ollaan... Mitäs sitte? Tuumailevat rakkaat pimuni. Oliwa & Justiina. Kuvassa Justiinalla oikeen "ruokaverme" kädessä, mutta noinkohan tuon kautta pannulle mitään saadaan? 😍

Mää niin rakastan sitä, että Justiina on kiinnostunu tän tyyppisestä eräilystä & yrittää. Kukapa ei hyvinvoinnista kiinnostunut olisi? Ja kuka voi väittää, etteikö kuvassa ole hyvinvoiva ihminen... Tuolta se näyttää. Ja about tällaasissa maisemissa sen voi bonjata. EI terasseilla niinkään 😉

Edellisessä kuvassa hyvinvoiva nainen... tässä mies. 

Annetaampa kuvien johdattaa saaripäivään. Ja totta tosiaan, kannattaa kokeilla. Mielikuvitushan näissä on rajana. Suomi on ihan törkeän hieno maa.





Saariston Justiina. Noin ku se kädet laittaa, ni alkaa olla leikki kaukana... 😀


Luonnossa liikkuessa on komee huomata, kuinka iso merkitys käytännössä on pohjoisella / etelällä. Asia jota nykypäivän ihminen ei varmaan koskaan noteeraa? Jokaisesta puusta näkee heti, missä on pohjoinen... Ja hiukan suuremmalla skaalalla, jokaisesta saaresta huomaa mikä on pohjoiskärki.

Kuvassa ollaan saaren eteläpäässä. Oikeen lehtipuuta, luxusta mitä ei leirimme liepeillä (pohjois-kärjessä) ollut ollenkaan. 

 Pohjoisessa on vain yksikertaisesti vähemmän "krääsää". Jotenkin välillä tuntuu, että tämä pätee myös hiukan suurempiin mittasuhteisiin? 😏

Krääsästä kun puhuttiin, niin tuotiin sitä mukanakin. Buddha & suitsuke tunnelmaa tuomaan, ja pikkasen luettavaa sille alati valppaalle mielelle. 

Jossain vaiheessa askertelin meille klassisen "Aku Ankka" notskin. Eli kolmijalan jolla taas voi tehdä mitä vaan. Koeponnistettiin pannukahveilla. 

Kiehisiä 😍

Palatakseni "Aku Ankka" notskiin, kolmijalkahan koottiin jekulla...

Sissihommista on muistiin palanut se, että "jekkulangalla" voi tehdä mitä vaan. Ja näinhän se on. Rautalangalla & puukolla tekis vaikka itelleen kämpän loppuiäksi, ellei olis näin piloille hemmoteltu kermakko. 😆

Sanoinko "piloille hemmoteltu"? Nooo... kiitos vaimosein. Saakeli joka aamu, on pikkasen sellanen hemmoteltu fiilis. Eikä tartte ku vilkasta sitä jonka vierestä herää. Suosittelen! 😍

Ouukkei, eli ollaan ns. "erällä"... Perunat pestään meressä & merivedessä ne myös keitetään. 

Ihan itte kaupan tiskiltä pyydetty naudan ulkofilee, antautuu Skraman muokkailtavaksi. Tossa nyt on vaan taas sitä jotain...

Suolat & pippurit pintaan, ja jälleen... Sitä jotain... 

Fiilistelykuvaa.

Siinä ne köllöttää. Etualalla puukko jonka vaimosein osti mulle näkemättä / tuntematta ennen ku oltiin edes tavattu. Pelkkien keskustelujen perusteella. Vuolupuukko ja kelluttavalla tupella. Come on!!! Justiinalta tämmönen veto? 

Mä hymyilen aina kun otan tän käteeni... 💖


"Aku Ankka" notskilla, homma sujuu...

Pari minuuttia per puoli... Pihvit siis. 😏

Paiston jälkeen mausteseos päälle & muhimaan folionyyttiin ~5 minuutiksi.

Seos koostui tuona päivänä & tehtiin vuorokautta aiemmin:

-Oliiviöljy
-Soijakastike
-Valkosipuli
-Chili
-Korianteri
-Oliiviyrtti
-Sitruuna

Miten paljon mitäkin? No, sen tietää varmaan universum? Mut olipa todella mahtava kastike. Sopi sekä lihalle, että lihan ohessa olleille perunoille. 


Näihin tunnelmiin päättyy visuaalinen ilotulituksemme. Pihvit oli "vimosen päälle", kuten myös kelit ja vietetty päivä.

Sanomattakin lienee selvää, että tästä siirryimme toistemme seuraan... 😍😍😍 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti