tiistai 11. heinäkuuta 2017

Wild things live here... we have pets too

Tänä kesänä on Tuiskulassa tullut vihdoin puuhasteltua kaikenlaista "pikkumukavaa". Juuri sellaista meidän näköistä ja oloista askartelua... 


Tänä vuonna oon kyennyt myös käytännössä lomailemaan juuri siihen tapaan mistä olen varmaan koko merimiesurani haaveillut. Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Aikoinaan aloittamani downsizing / hälinästä hiivattiin, höystettynä mitä ihanimmalla vaimolla jolla on täsmälleen samat elämän arvot = Kakkuun on vihdoin pudonnut se vimosen silauksen tekevä kirsikka. Nyt siis vain nautitaan. 😍

Eräänä iltana törmäsimme nettiä selaillessamme hauskaan sanontaan:

"Wild things live here... we have pets too"

Katsoimme toisiamme ja naurahdimme yhteen ääneen. Niin meidän tyyppinen lausahdus, tätä on käytettävä jossain.

Siitä se sitten lähti... 

Tuuskataan pihavarastoista löytyvistä materiaaleista & metsässä lojuvista oksista ym. meitä kuvastavat "varoituskyltit". Koska onhan se niin, että Tuiskulaan tullessa ei koiraa varsinaisesti tarvitse kavahtaa... (Oliwalla voi olla asiasta eriävä mielipide?) 

Ainoa mistä tänne saapuessaan täytyy olla tietoinen, on se asenne millä täällä eletään. Jos otsassa on ryppy tai päässä on sellaista monesti kovinkin tuttua "keltaista nestettä", tulisi niistä päästä eroon viimeistään näiden kylttien kohdalla. Tämän jälkeen on tervetullut Tuiskulan lumoon... 😏

Noniin, eli siis nikkaroimaan.



Tuuskaajan käsistäkin huomaa, että "hommia on tehty". Laastaria kuluu näissä mökkihommissa yllättävän taajaan. Harva se päivä tontilta kuuluu vaimon kauhun / arvatenkin ihailun sävyttämä kiljahdus:

 "No kauhia välämä!!!" 

Tämä niin kodikas huudahdus on merkki siitä, että taas on tontin uros uhrannut palan itsestään jollekin projektille & painellaan yhdessä kodinhoitohuoneeseen laastaroimaan / desinfioimaan kotwaseksi. 😆

Jonka jälkeen jatketaan...

Yhdessä mallailtiin kylttiä mökin oveen.

Mallailun jälkeen pari kunnon niittiä. 

Raamipuita metästä ja mallailua...

Raameihin jiirit suunnilleen. Tällasessa puuhastelussa kaikki saa, tai oikeastaan pitääkin mennä vinoon...


TADAA! Siinä lepää. On meidän näköinen / oloinen sekä vieläpä pitää tasan kutinsa. 

Sitten tienviittaan tulevan kyltin kimppuun...


Mallailua, sekä metalliklemmarien kanssa tappelua. Klemmareita kiristellessä tais tulla parikin "välämää", joita vaimo sai kiljua / paikkailla. 😁


Ei passaa tehdä mitään sarjatuotantona, joten kehyksiksi jotain muuta kuin mitä ulko-oven kylttiin tuli kehiteltyä. Hetken aikaa tontilla kässehdintää ja materiaalithan suorastaan pomppasivat luonnosta kouraan. Näin se toimii, tattis universum 😘


Pari tiukkaa niittiä, kelottuneita oksia, sammalta ja jäkälää... Siitä on tämän kyltin raamit tehty. 

Malliesimerkki puuhastelusta joka ei todella tunnu työltä missään vaiheessa. Mitään varsinaista suunnitelmaa ei aloittaessa ole, vaan antaa mielikuvituksen lentää ja homma kyllä luonnistuu. Samalla tulee vietettyä vaimon kanssa korvaamattoman makeeta laatuaikaa. Näitä hetkiä sitä laivalla ollessaan juuri muistelee / ikävöi. 

💓



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti