tiistai 22. elokuuta 2017

M/S Justiinan lokikirja. Neitsytmatka kotiin.

Viimeisimmän saarireissumme aikana, tajuttiin tavallaan molemmat samaan aikaan et hetkinen: Busterin hinnalla voitaisiin hankkia katto päämme päälle... Ja näin, mökki saaristoon. Mökki joka tottelee omistajaansa, ja siirtyy juuri sinne minne mieli kulloinkin tekevi 😋

Siitä se sitten taas lähti, kuten meillä on tapana > ei jossiteltu > toimittiin 💓





Ja eipä aikaakaan kun juotiin kunnon kakkukahvit mitä kivoimman pariskunnan kanssa. Kahvien ohessa kirjootettiin M/S Justiinan lokikirjaan ensimmäinen sivu. Eli päällikkyyden vaihto, kiitos todella Seppo & Nette.

Ilta oli sen verran myöhä, ettei meillä ollut aikaa juhlallisuuksiin. Vaan suoraa kaffeilta kaijalle ja virta-avainta lukkoon. "Sepi" perehdytti nopeesti mutta vimosen päälle > narut irti ja skönölle. Näin se menee isommissakin piireissä. Olin tyytyväinen 😁


Ja niin "Amanda", puksutteli ulapalle tyytyväisine uusine omistajineen. Nimihän on sinällään hieno, mutta... Kyllä se "Justiina":ksi on muutettava. Kaikkihan sen ymmärtää. 😏

Tässä vaiheesa oli molemmilla jo mykiö pikkasen kosteena. Sillä, tällä paatilla ku pikkasen kelejä viittii kattella... Minne vaan on baana auki. Eikä tarvi kärvistellä. Sopivan "camp" 😍

Luonnollisesti intouduttiin siinä sitte hempeileen. Koulutuksen ohessa... Mullehan on super tärkeetä, että tätä jukoliste ohjastaa joku muukin ku minä. 😂 Eli siis kun tässä saa ammattinsakkin puolesta navigoida ihan riittämiin. 
 
Eli Justiina ruoriin... 

Ja mää täkille.

Leppoisaa matkantekoa, noin 7 solmua. 

Aurinko paistaa joskus risukasaankin, vai miten se sanonta meni?

Vaimosein filmailee keulahytin luukusta... Kelepaa!

Ja joskus, useimmiten... Kannattaa se katse nostaa kameran tähtäimestä horisonttiin ja vetää syvään henkeä. 😍

Sillä voit kokea jotain...

Makeaa...

Särkänsalmen silta. 

Kirkonsalmen silta. Ihan "rasvatyyni" kuten tavataan skönöllä sanoa. Nyt rakas vaimonikin sen näki livenä. Mä olin ihan pähkinöinä kun Nina kysyi multa jossain vaiheessa että: "Onko tämä se rasvatyyni mistä sä olet puhut?". KYLLÄ, just näin. 💗

Ja rasvatyynessä, kaikki näyttää makealle. Koska vesi ja taivas peilaa keskenään... Tässä tullaan kotiin Merimaskuun. 

Ja heti seuraavana aamuna Justiinaa varustelemaan... Olipa pikkasen "välttämätöntä" kamaa mitä täytyisi tuonne purtiloon tunkea. 

Ja purjeita piti sumplia... Mä olen purjehtinu viimeksi joskus teiniääliönä Kalajoella H-veneellä. Joten hiukan piti kaivella "sopukoista" jotta mites tämä menikään.

Ensimmäiseksi piti roudata makia ankkuri keulaan valmiiksi. Sillä jos kaikki paitsi purjehdus onkin turhaa, niin lyödään leka pohjaan ja ollaan iisisti eikä toisten tiellä. 😆

Rakas vaimosein, on aivan uuden äärellä. Mä huomaan kuinka paljon menee ohi, mutta aina jotain jää kiinni... Meillä on aikaa. Sillä aikomuksena on varustella M/S Justiina ja sen jälkeen suunnata tällä kohti Kalajokea. Siinä meillä on aikaa opetella. Merenkulkua, merta, aallokkoa, navigointia, purjehdusta ja ennen kaikkea ympäristön havainnointia.

Oliwa otus oli kuin kotonaan Justiinassa. Miksi ei olisi, kodikasta ja lunkkia. 



Aina sama ilme, mutta tämä onkin mun "saakeli on kivaa" kuvatus.







Käytiin kokeilemassa myös purjeita. Välillä veti, välillä ei... Mutta joka rätti pysy sentään kaleerissa kiinni ja miehistö hengissä. Eikai tämän sen vakavampaa tarvikkaan olla? Kyllä tuleva matka opettaa 😉


Purjeitten testauskeikalla onnistuttiin keitteleen sumpit. M/S Justiinan ekat, ja ihan törkeen tujut. Tavallaan niinku asiaan kuuluu... Meinaan, mun Justiina on tuju (vaimo) 😍

Buddha liimattiin kakspuoleisella teipillä heti ens töiksi kajuuttaan. Mä olen tämän ostanu aikanaan joskus 2001 Pietarin sivukujilta joltain katulapselta muutamalla ruplalla. En tietty silloin kusipäisyydeltäni tajunnu mistään mitään, senku oli olevinani "cuul". 

Vaan kenties, jo silloin joku pieni kipinä muhi... 😏

To be continued... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti