lauantai 12. elokuuta 2017

Oodi notskille



No mutta notski, miksi täällä ei ole oodia notskille? Olipa hölmö tajuta että näin todella on... Notskihan on tarjonnut / tarjoaa meille unohtumattomia hetkiä.  Ja jos joudutaan syystä tai toisesta olemaan ilman notskia, vaikkapa viikko. Voi hurja mikä ikävä.

Kai me sitten ollaan jonku sortin pyromaaneja? Mä olen aina ollut notski ihminen ja pikkuhiljaa, huomaan, että myös Justiinasta kuoriutuu sellanen mun oma "notskirinsessani".

Se oli juuri Justiina, joka eräänä päivänä ehdottikin et mitä jos lähdettäisiin pienelle kävelylle. Tarkemmin sellaaselle notskikävelylle. No olin tietty myyty sen sileen tien... Meillähän on täällä Merimaskussakin mitä mainiointa maastoa pieneen notskeiluun, kuhan pikkasen kattoo ympärilleen.


Kirkonsalmi & Kirkonsalmen silta. Kivenheiton päässä citykodistamme. Näkymät sillalta ovat huikeat sekä itään, että länteen. Tässä näkymä länteen.

Kotiranta kuvattuna Kirkonsalmen sillalta.

Näkymä sillalta itään. "Notskitutka" värähtää tämän maiseman edessä välittömästi... Tuonne lähdetään tallustamaan. Minä, vaimoni & Oliwa 😍


"Jo teitä kölövejä saiki odotella" tuumas Oliwa ja otti heti notskikallion haltuun.

Merimaskun mölyapina? Viihtyy näillä kallioilla...

Näkymä Kirkonsalmelle oli näiltäkin kallioilta todella upea.

Istuimme alas ja annoimme auringon kääntää kuuman katseensa meihin, me taas käänsimme katseemme Kirkonsalmen kuhinaan. Sitä todella oli, veneliikenne tällä seudulla on vilkasta.

Faktahan on, että maailman merissä  ja täten näemmä myös tässä salmessa kelluu muovia ihan tolkuttomia määriä. 


Mutta toisinaan, salmessa liikkui muutakin. Sanotaanko hiukan enemmän meidän mielen mukaista rojua kuten vaikkapa puuta ja sen mukanaan tuomaa tiettyä lämpöä joka kuuluu maisemaan. 

Kaiken kaikkiaan kesäisiä ja iloisia ihmisiä puuhissaan. 💗



Otus on ihmisen jalostuksesta huolimatta vielä juuriltaan luontokappale. Niimpa otus Oliwa, otti paikkansa korkeammalla kalliolla. Sieltä se valvoi meitä luonnosta enemmän irtaallaan olevia notskituuskareita tarkalla otteella. Minusta jotenkin niin hellyyttävä asenne pikkusella. 😍 Ja ennen ku kukaan nauraa liian omahyväsesti, niin ajatelkaa kuinka pihalla kaikesta me ollaan? Tuollanen ns, buudelikin selkeesti enemmän kartalla. 

Sitten sitä notskia kehiin...

Eipä vaadi kummosta risukasaa jotta saa 4 maailman parasta kyrsää kypsennettyä. En tiedä onko tämä nyt itsestään selvyys kaikille, mutta pakko selventää ellei ole. Notskilla ei nimittäin kypsennellä mitään ultimatelihapitoista hifikyrsää. Täälä ei tartte kenellekkään lesottaa, joten käytetään rehellistä jauhomakkaraa. Mikä sekin tietty on tässä yhteiskunnassa yritetty "labeloida" paremmaksi kuin onkaan. Suosikkimme kategoriassa on Hiillosmakkara. 😎

Ompa tässä uljas kuva. Siinä on sopivan pieni notski, koska suurempaan ei ollut tarvetta. Sopiva määrä makkaraa suhteessa seurueeseen sekä sopivan yksinkertanen työkalu. Tämän kotikeittiön meille rakensi jääkausi ja notskin sammuttavan veden tarjosi Itämeri. Seurueessa vallitseva rakkaus, no se tulikin sitten suoraan universumista se. 😍

Me uskomme, että nämäkin maisemat ansaitsevat tulla tiedostetuiksi. Tänä päivänä meidän kolmen tietoisuus kävi täällä voimassa hyvin. Kallioniemen ekosysteemi näki / tunsi itsensä kauttamme ja universum koki noina hetkinä meidän kautta pienen palan itsestään. 

"Diippiä shittiä", kuten mää joskus asian ilmaisen. 

....

💓













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti