torstai 7. syyskuuta 2017

Kuplivaa Susuliinun kunniaksi



Olimme ihan rutiini asioilla Naantalissa kun Juissilta tuli tekstari "salaista asiaa, soita kun voit".
Ihmettelimme mitä on tekeillä. Soitimme Juissille oitis takaisin. Kyse oli Susuliinun synttäri yllätyksestä. Vene alle ja ihanalla porukalla jonnekin syömään, täydellinen resepti 💝


Eipä aikaakaan kun olimme Merimaskun laiturilla valmiina Liimataisten kaartaessa veneellä meitä hakemaan. Oli ihana fiilis hypätä laiturilta veneeseen ja lämpimään seuraan.
 Meidän kotoinen jengi, oli selvää että tästä tulisi kiva ilta 💓

Olemme molemmat perheet olleet tänä kesänä kiireisiä tahoillamme. Liimataisilla on varsinkin näin kesäsesonkina monta rautaa tulessa Taivassalon / Uudenkaupungin suunnalla: Saaristo MarinaSahan SaluunaRavintola Styyri. Meillä taas... No mehän lomailemme täysillä. Meinaa sitä, että olemme alati jossain jotain puuhaamassa. Lisäksi
M/S Justiina on pitänyt meidät kiireisenä viimeaikoina.

On todella makeeta, että ystävyytemme on tasolla jolla se pysyy järkähtämättä nähdään paivittäin taikka ei. Meidän mielestä juuri tällainen ystävyys on sitä arvokkaita sorttia. Ystävyyden ei tulisikaan olla mikään ns. alati ylläpidettävä taakka. Emme koskaan ole tahoillamme pyörittäneet minkään sortin "taakkapiiriä", vaan tosiystävät ovat jääneet ja muut ovat sitten saaneet tulla ja mennä elämän aaltojen mukana. Näinhän sen kuuluukin olla.

Kiitos siis Liimataisille tästä. Teidän kanssa on aina lämmin ja aito olla. 
Läpyskä lentää, nauru maittaa ja aina jää hyvä mieli. 😍



Rakas Welmeri sai ikuistettua hienosti hetken kameraan kun tyttöset hääräsivät veneessä. 


Ihana illallinen Naantalissa josta makea veneajelu kohti Merimaskua auringon laskun saattelemana.


Meidän perhe hyppäsi Merimaskun kotilaiturille ja rakkaat ystävämme jatkoivat kotiin Hakkenpäähän.

Kiitos rakkaat ystävät.
Nää on näitä elämän timanttihetkiä.
💖

2 kommenttia:

  1. Hienosti kitetytit ystävyyden ja tuo taakkapiiri on oivallinen sana, kuvaamaan raskasta kaiken hapen syövää ystävyyttä. Olen sellainen erakko ja kait jousimiehenä vapautta tavoitteleva, että avioliitossakin on sellainen vapauden illuusio, jonka saa aikaiseksi sillä, ettei kumpikaan yritä omistaa toisiaan ja kumpikin saa harrastaa omia harrastuksia tahoillaan En ymmärrä miten joissain liitoissa aletaan määräämään mitä toinen saa tehdä, voiko mennä golfaamaan esim .että silleen, mutta sama pätee ystävyyteen, omistava ja syyllistävä ystävyys ei ole minun juttu.

    Miten niin aina tänne tullessa tuntuu, että tuntisin sinut, kuin olisimme vanhoja tuttuja.

    Ihanaa viikonloppua teille ja oli oikea hyvän mielen postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erakkojahan mekin tavallaan olemme molemmat, joten kyllä ollaan sun kanssa samalla aaltopituudella. Meissä tämä samanluonteisuus näkyy siinä, että ollaan erakkoja kahdestaan aika pitkälle. Meitä ei ollenkaan haittaa vaikka ympäröivästä maailmasta ei kuuluisi pihaustakaan pitkiin aikoihin. Ja samaan tyyliin meitä molempia alkaa painaa jos erehdymme suunnittelemaan liikaa menoja ja kissanristiäisiä. Ystävien kanssa ollaan 110% silloin kun ollaan.

      Kuluneen vuoden aikana emme ole vielä löytäneet ns. omia harrastuksia (poislukien Ninan kutominen), koska teemme kaiken yhdessä. Mutta eiköhän niitäkin vuosien vieriessä tule? Kuten kirjoittelitkin, rakkaus ei ole rajoittavaa millään muotoa, kaikkea muuta. Egon tapa rakastaa on kahlitseminen, eikä se ole mitään muuta kuin omistushalua. Toisen ihmisen ajatellaan olevan minun ja käyttäytyvän kuten minä haluan. Ja jos näin ei tapahdu, tämä "rakkaus" hiipuu. Aikamoisen noloa meidän mielestämme ;) Noh, ego on nolo tapaus.

      Ihanaa viikonloppua myös sinulle.

      Poista