sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Maikku & Tarja, äidit ja anopit

On pienen pieni mahdollisuus, että seuraava mielipiteemme on jollain tapaa puolueellinen... 

Mut meidän mielestä, meillä on maailman parhaat äidit. 😍

Ja meidän mielestä on niin siistiä, että äitimme tulevat hyvin toimeen keskenään. Nämä ihanat mummat ovat jatkuvasti tekemisissä Kalajoella keskenään ja puuhailevat kahdestaan mitä milloinkin. Aina kun kuulemme uutisia Kalajoelta, että äidit ovat puuhanneet jotain yhdessä, meitä hymyilyttää. Se on vaan jotenki niin söpöä.

Ninan äiti Tarja käy aika usein täällä Naantalin suunnalla kyläilemässä ja meistä on mahtavaa että Maikku pääsee halutessaan aina mukaan. Oma elämäntyylini on tähän vuoteen saakka ollut aika erakkoluonteinen myös perheen näkemisen kannalta. Siihen, kuten kaikkeen muuhunkin... Tämä vuosi Ninan kanssa on tuonut huikean muutoksen. Olen tänä kuluneena vuonna nähnyt rakasta äitimuoriani varmasti enemmän kuin viimeisen 17 vuoden aikana yhteensä. 

Ja näin siis, jo ihanaksi tavaksi muodostunut "mummakaravaani" lähti Kalajoelta kohti Naantalia. 

Siinä nämä meidän omat timanttimme killittävät M/S Justiinan kapyysissä. 

Kalajoki-Naantali väli on suht puuduttava ajella, joten matkalaisille kokkasimme tietysti maittavan illallisen valmiiksi alkupaloineen.

Illan menu:
-Alkupalana vesimeloni, feta, minttusalaatti
-Pääruuaksi kunnon pippuripihvi & kesäperunat

Mummat syötettiin ja juotettiin sopivasti petikuntoon lämpimän seurustelun kietoessa meidät kaikki omaan tunnelmaansa. 

Aamulla heräsimme mummojen ääniin kun he hääräsivät keittiössä kaffetta ja aamupalaleipiä. Eipä kotoisampaa, kertakaikkiaan. Minä vitsailinkin, että tällaista herätysääntä ei nykyajan kännyköistä vielä löydykkään... Kyse kun ei edes ole äänestä, vaan siitä fiiliksestä kun molempien äidit hiihtelevät mukamas hiljaa pitkin keittiötä ja supisevat omia juttujaan & kahvin tuoksu täyttää hajuaistit. Niin kotoisaa, että mä ihan herkistyin olohuoneen lattialla omassa makuupussissani. 

Aamutoimien jälkeen tsekkasimme päivän sään ja päätimme lähteä M/S Justiinalla pienelle päiväretkelle. Suunnitelmana oli puksutella Naantaliin ja Taimon rantaan, kävellä vaimon siskon luo jauhelihakeitolle ja jatkaa sitten Luonnonmaan kierrosta Justiinalla.

Kuten meillä tapana on, Oliwa lähtee mukaan kaikkeen mitä teemme. Näin syksyllä ja varsinkin karvan leikkuun jälkeen, Oliwalla on menossa mukana oma hieno huppari. 😆

Päästyämme Taimon rantaan, Ninan sisko Anna ilmoittikin että tulee autolla meidät hakemaan. Kuinka siistiä, suoraan Justiinasta mesen takapenkille ja mitä maittavimman jauhelihakeiton ääreen. Täydellistä ja jotenkin taas niin lämmintä. Meillä on ihan paras meininki sukujemme kesken, mä olen siitäkin jollain tapaa herkillä aina. Että onkin osannu lykästää! 

Jauhelihakeitto oli, kuten aavistelin jo etukäteen... taivaallista. Anna on ihan tajuton kokki ja osaa todella kokkailla muutenkin kuin hifistellen. KIITOS!


Taimon venerannasta suuntasimme Justiinan keulan kohti Naantalin vierasvenesatamaa, Ukkopekan siltaa, Naantalin satamaa, Nesteen öljysatamaa ja vihdoin Kukkarokiveä. Kukkarokiven kohdalta käännyimme länteen & kiertämään Luonnonmaan eteläkärkeä. Matka taittui rennon pulinan säestämänä pilvisessä ja kuivassa kelissä.

Mummat saivat noin 3 tunnin saaristoturneen ja päivä päätettiin Merimaskun rannassa Rantamakasiinin lounaaseen. Lounaan jälkeen olimme kaikki niin puhki, että muuta ohjelmaa ei tarvinnut keksiä tälle päivälle.

Sateisemmille päiville meillä oli muuta ohjelmaa... Kotilo alle ja Naantaliin.

Naantalin rannasta löytyy muuan meille niin tärkeä ruokapaikka.


Täällähän vuosi sitten, juhlimme hääpäiväämme maittavan ruuan ja ihanan poppoon kanssa.

Saimme saman pöydän kuin vuosi sitten ja seuruettamme rikastutti enoni Kari ja hänen vaimonsa Sanna. 😍

Meistä oli hauska katsella ja seurata sisarusten välistä kemiaa. Siinä juteltiin purjehtimisesta, elämästä ja taiteesta josta äitini tietää paljonkin. Onhan hän taiteilija noin ammatiltaankin, jos moista taitoa ammatiksi voi ylipäätään lokeroida. Taas tuli sellainen liikutuksen pala kurkkuun kun kuuntelin Karin ja Maikun jutustelua. Sellaista lämmintä kiusoittelua ja rakkautta, sitä siinä oli ja se tuntui minulla sisuskaluissa saakka. Tämä se on oikeaa elämää, ajattelin mielessäni. 💓


Uudessa Killassa ei voi muuta kuin syödä hyvin. Se on todettu moneen kertaan aikaisemminkin, ja taas saimme luvan alleviivata tämän kokemuksen. 

Ulkona terassilla oli makeet ulkotulet / nuotiot. Minähän notskimiehenä olin täysin myyty näiden  tunnelman tuojien kanssa. Hyvä veto Uusi Kilta! 👌

Rakas äiti! 💓

Elämäni naiset! Vain anoppi puuttuu. Hänellä oli lastenhoitohommia Annan luona, joten annetaan todellakin anteeksi. Anopin sanoin: Minähän olin mukana vuosi sitten kun menitte naimisiin. 😍

Ja ME 😍

Naantalin illallinen oli täynnä lämpöä ja se tulee niin luonnollisesti tällaisella porukalla. Minä löydän itsestäni ihan uusia "palasia" joita nieleskellä näiden elämää nähneiden ihmisten kanssa ja me vaimon kanssa jollain tapaa tajuamme koko ajan syvemmin kuinka uniikin yhteyden olemme löytäneet. 

Mummat vierailivat luonamme 4 päivää. Ja jokainen hetki tuntui lahjalta & elämisen arvoiselta. 

Kiitos mummat, te ootte yliwoimaa 💓💓💓



2 kommenttia:

  1. Täältähän löytyi kiva blogi ja heti pääsin Naantaliinkin <3

    Ihanaa viikkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianna <3
      Me ollaan iloisia, että löysimme sinun blogisi, upeita kuvia ja fiiliksiä.
      Energiaa ja hyvää tuulta uuteen viikkoon sinne <3

      Poista