perjantai 22. syyskuuta 2017

Tuiskulan broisu-nuudelisalaatti

Tuiskulassa kokataan AINA hyvin. Tai ainakin idea on loistava ja toteutus toisinaan makee, toisinaan suoraan roskikseen tyyppistä. Mutta ainakin täällä aina yritetään 😜

Tänään vuorossa oli sellanen kuuma / kylmä broilerisalaatti... Eläessään ei kumpikaan meistä ole moista tehnyt.

Eiku markettiin ja aineksia kasaan... Aamusella saatiin nimittäin uutisia, että kyseistä salaattia nauttisi tänään joku "silmää tekevä" henkilö. Eli siis anoppi, paineet oli niskassa välittömästi. Meillä kun on tuon appiukon kanssa molemmissa hiukan sellaista "kulinaristin" vikaa. Ni jollain tapaa täytyy täälä etelässä aina laittaa parasta pöytään ja "Impalle" vähä haastetta kotipuoleen. 😆


Ensin pannulle menee:

Pilkotut broisufileet maustettuna neitsytoliiviöljyyn / soijaan sekoitetuilla mausteilla. Paprika, curry, mustapippuri, merisuola, sitruuna & tuore chili.

Lihan paiston jälkeen pannulle lähtee:

Paprikaa (kolmessa värissä), herkkusieniä ja kesäsipulia.



Paistohommien ohessa keitellään nuudelit. Mä olen käytännössä koko merikouluaikani (4,5 vuotta) elänyt nuudeleilla. Ja oma vankkumaton mielipide on se, että MAMA nuudelit on ainoita joita kannattaa ostaa. Makuasiat =  Joku teistä voi tietysti tosissaan olla erimieltä, mutta silti mielestäni ehdottoman väärässä. 😆

Kattaus, vaimosein tykkää kattaa. Ja okei, minäkin tykkään kattella kauniita / ympäristöön sopivia juttuja. Lautasliinoiksi valikoitui siis "saaristoteemalla" olevat mallit, joiden alareunassa jopa todetaan etteivät kelpaa navigointiin? Nonni, ameriikan meininkiä 😉 

Ja niinku todettu, kattaus on kattajansa näköinen. Niimpä meidän lautasilla oli tyrnin oksia jokaisella yksi. Enempää ei raaskinut edes näin tärkeään tilaisuuteen karsia. Tyrnihän on kasvi joka on meikäläisen mittapuulla kertakaikkiaan ykkönen. Niitä kasvaa tässä Tuiskulan lammen reunalla nykyään 4 kpl. ja marjojakin tulee. Tästä siis vaimosein sai kattaukseen sen sielun.

Rakkailta naapureilta saatu valkoviini kruunasi elämyksen.

Siinä se on. Kullanruskea kanafilee, mehukkaalla kasvis / salaatti / nuudelipedillä. Silvuplee... Oli ihan törkeän hyvää, joten näitä kokeiluja meinataan jatkaa. 

Tärkeintähän koko illassa oli se, että anoppi taas kerran veti suomen kuivimman maantiepätkän (eli 8-tien) hienosti pulkkaan ja saapui tänne etelään lihapatojen ääreen. On se sinnikäs sissi jonka palkitsemisessa sietääkin olla pikkasen paineita. 😍



2 kommenttia: