tiistai 26. syyskuuta 2017

M/S Justiinan lokikirja. Vuori-Maarluodon valloitus.

"Intiaanikesä", näin tituleeraa media vallitsevaa ilmanalaa. Okei, kaiken pitää nykyään olla raflaavaa jotta se tuntuisi joltakin. Meidän mielestämme kulunut kesä oli ilmoiltaan makea ja sen kuuluukin täällä saaristossa jatkua kotwasen. Viimevuonna tähän aikaa oltiin Busterilla saaressa yötä ja hyvässä muistissa on, että päivällä oli todella lämmin. Kesämeininki... Miksei siis tänäkin vuonna?

Normaalia, vaan ei tylsää 😏

Tänään päätettiin lähteä Justiinalla uusille vesille. Niitähän täällä riittää, joten mikään ongelma ei tämä uusien vesien löytäminen todellakaan ollut. Senkus narut irti ja menoksi... Pieni suunnitelma oli, kohti Iniöö. Se riittikin näemmä vallan mainiosti.

Päädyimme lopulta Vuori-Maarluoto nimiselle saarelle. Ihan laivaväylän viereen, saman väylän millä olen itsekkin yhtiön pienemmillä, muttei suinkaan vähäisemmillä kaleereilla työkseni navigeerannut. 

Tervetuloa kuvin mukaan...


Lähtö ajoitettiin aamu 1000 aikoihin. Idealla, että tuohon aikaan arska jo pikkasen lämmittää ja yön kosteus alkaa väistyä komean päivän tieltä. 

Viileän aamun asusteina toimi molemmilla "JÄMÄ" merkkinen huopatakki / anorakki, aitoa Varusteleka laatua. Nämä olivat viime syksynä ensimmäiset yhteisesti hankkimamme vaatekappaleet. Tyyliin: "Eipä osteta samanlaisia tuulipukuja vaan jotain meidän näköistä". 😍

No tällanen armeijan ylijäämähuovista tehty vaate on käytössäkin ihan ylivoimaa. Hengittää, lämmittää ja on väljä. Lisäksi leikkaus on nerokas siten, että kun istut vaikkapa kalliolle... Takaosan pidempi helma yltää takapuolen alle ja kylmällä pinnalla istumisen kautta hankitut peräpukamat loistavat poissaolollaan. OIVAA! Suosittelemme varauksetta.

Vaimo pitelee Justiinaa, minä haen kalliosta sopivia rakosia kalliokiiloja varten.

Mietimme hetken, miten tähän uuteen saareen tulisi suhtautua ja miltä kantilta. Meinaan kyseessä on asumaton saari, eikä valmiita laiturirakennelmia ole missään. 

Hetki syvyyskäyrien tuijottelua, toinen tuijottelua ulos "ikkunasta" ja päätös > tohon suojaiseen jyrkänteeseen ja kylki kiinni. Justiinassa on moiseen tarkoitukseen sopivasti myös kalliokiiloja, joten mitään sen kummempaa hässäkkää ei tästä saatu aikaiseksi. Hienosti saatiin Justiina töijättyä ja sattumoisin itse kalliokin oli juuri sopivan korkea / matala. Universumin oma pieni kaija, juuri meitä varten. 

Paras indikaattori veden syvyyteen pinnan alla on rannan yläpuolinen muoto. Hae seinäjyrkkä kallioseinä joka päättyy veteen ja saat olla melko varma siitä, että sama trendi jatkuu sen muutaman kymmenen senttiä / ellei jopa metriä myös pinnan alle. Varmasti poikkeuksiakin on. Tänään vesi rannassa oli niin kirkasta, että syvyyden pystyi varmentamaan myös visuaalisesti. Se että näkee pohjan, ei aina tarkoita sitä että on matalaa... 😂

Kalliokiiloilla paapuuri kiinni universumin omaan kaijaan

All Fast, voittajafiilis! 

Sama fiilis "kaijaneidolla". Joka henkeään uhmaten aina keulasta pomppaa tuntemattomalle maaperälle.

Okei, tänään ei pompattu amerikkaan. Ei edes Ruottiin... Mutta meille uuteen maailmaan ja saareen. Tällasessa toiminnassa on jotain sellasta lapsekasta uuden löytämisen tuntua joka ylittää oman egon "aikuismaisen" tylsyyden. Eli siis, tämmönen on hauskaa! 😄

Uusi löytö? Mitä tehdään ensin?

Poltetaan se maan tasalle...  Näin siis jos ihmisen / egon historiasta on oppiminen. Ehkä me nyt vaan otetaan rennosti & grillataan makkarat? 😍

Ja erällä, ei mielellään sytykkein... Vaan kiehisin.

Vuollut kiehiset asetellaan ristikkonotskiiin & näin teemme tulet. Tehokkain nuotion muoto, joka muuta väittää on surullisen väärässä... 😂

Notskilla kypsennämme...

Hiillosmakkarat 😍 Tuplana. 

Päälle skoolataan kylmät vissyt... 

Ja otuksemme skoolaa omansa 💗


Maittavan ja monipuolisen lounaan jälkeen olimme täynnä energiaa. Mitä puuhataan näillä oudoilla mailla? 

Valokuvaus, tuli rinsessain mieleen. 😍



Minä taas nostalgisoidessani vanhoja aikoja, lähdin kuuraamaan Justiinan kantta. Rinsessain kippisteli kalliolla sihijuomaa kuten asiaan kuuluu. Kuningatar & kuhnuri  😉😍



Veden rajasta piti myös makkaroiden energisoimana lähteä kiipustamaan ylemmäksi kohti saarikierrosta. Oltiinkin vallattu melkonen kimpale, täydellisyyttä... Ihan tolkuttoman hieno maasto ja jokainen puu, sanattomana niitä tarkoituksenmukaisia muotoja katselee. Täydellisessä symbioosissa ympäristöönsä, eli mutkalla muutaman sentin välein kaikkiin mahdollisiin suuntiin. 

Ego meissä perustelee muutoksen pelkoaan suunnilleen tämän tyyppisin termein: "Takin kääntö, pelkuruus, luovuttaminen, hullun rohkeus".  (termejä tietysti riittää, pääasia ettei ole järkevää muuttua) Ego ei kuitenkaan ole muuta kuin jäykkä ja armottoman typerä mielen / aivopesun tuote. Jos olisimme aidosti fiksuja ja omilla aivoilla ymmärtäviä olentoja, katselisimme ympärillemme... Näkisimme vaikkapa tällaisen saaren kasvustoineen ja toteaisimme väistämättä seuraavaa... Nämä puut eivät ole juuri muuta tehneetkään kuin kääntäneet takkejaan / muuttuneet. Aina hyvästä syystä ja tässä ne edelleen ovat, itsenäisinä. Kukaan ei ole niitä lannoittanut, yhtäkään jäykkää / suoraa mäntyä ei koko saaressa ole. Jäykkyys eli sopeutumattomuus on täältä haasteiden edessä kuollut. 

Jäykkä on varaa olla ainoastaan kun todelliset haasteet loistavat poissaolollaan... 😏 

Aito elämän kanssa käsi kädessä kulkeva viisaus on aivan eri juttu kuin äly, luonto on moisesta vinkkejä pullollaan. 💗 Milloinkahan me omasta mielestämme kovinkin nerokkaat otukset otamme opiksemme? 😉


Kuljettiin siinä siis käsi kädessä viisauden = luonnon keskellä, ja nautittiin maisemista. Oltiin kiivetty kuin huomaamatta aika korkealle. Siellä meidän oma pikku tukikohta odotti miehistöään.



Oliwa otus kiipusti kallioilla kuin kotonaan. Ihmeellisen vetreä pieni otus, joka on kuin peili omistajistaan. Tänään niin täynnä iloa ja rohkeutta.


Happihyppelyn jälkeen oli aika irroittaa kiilat ja suunnata kohti uutta ja tuntematonta. Justiinan kotoisa "putputus" vie sinne minne fiilis vetää. Näin syksyllä kun egon luoma jäykkä "sesonki" on ohi, mikäpä sen makeempaa. Kaikki silmäätekevät mestat on kiinni, joten egommekaan ei osaa enää odottaa mitään = Maaperä on mitä otollisin aidosti makeille kokemuksille?  

Saaristoa "raakana" silvuplee 😍

Let's continue this, winter is coming. 😘


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti