lauantai 7. lokakuuta 2017

Syksyisellä ruskaretkellä

Joko voi todeta et sinne se kesä meni?

Jos näin on, niin sehän merkkaa et syksy on täällä. Juuri eilen keskusteltiin vaimon kanssa saunan lauteilta auringon paistetta katsellessamme, että syksyllä on jotenkin enemmän hereillä säiden kanssa. Meinaa siis, että kun sateisen hetken jälkeen pilviverho hiukankaan raottuu se noteerataan ja jos vielä arska vilkaisee pilvien raosta ni johan on makeeta. Aurinkoa arvostaa ihan erilailla kuin kesällä, jolloin ego meissä on totuttuun tapaansa leipääntynyt jopa auringonpaisteeseen. 

Ego on mestari vääntämään kaikesta ensin normaalia > itsestäänselvää > tylsää ja usein lopulta jopa ongelman. On kyse sitten elämäntilanteesta, kokemuksista, säästä tai sälästä. Samalla kaavalla mennään ja lopulta mikä tahansa maistuu puulle josta tulisi päästä eroon. Perustavaa laatua oleva ominaisuus egossamme joka olisi hyödyllistä jossain vaiheessa tiedostaa ja sitä kautta nauraa suohon. Ei tarvitsisi niin kamalasti kouhkata ja jäisi aikaa elää. 😊

No mutta siis syksy meinaa luonnossa liikkujalle: Kirpeitä aamuja, usvaa, sateita, luonnon väriloistoa, pimeitä iltoja / öitä, tuulia & niiden mukanaan tuomia metsän ääniä. 

Syksy tuo mukanaan myös nuotiolle uuden merkityksen. Kesäinen notski kun toimii lähinnä tunnelman tuojana & ruuan valmistajana. Syksyllä näihin ominaisuuksiin lisätään nuotion ympärilleen hehkuva lämpö ja valo. Mun mielestä notski on täydellinen näistä syistä juuri syksyllä / talvella.

Syksy on myös makeeta aikaa liikkua luonnossa, kuten seuraavien kuvien kautta pääsemme omin silmin toteamaan. Me lähdettiin koko perheen kanssa Hakkenpään niemeen ruskaretkelle. Näin se homma eteni...

Ilmojen viiletessä on makee ottaa vaimon kutomat "mynttöset" taas käyttöön. Viimeksi näillä mynttösillä on taidettu nappuloida Stena Arctican paakeja paapuurin siivellä / Pohjanmeren Ship to Ship operaatiossa. Monessa ovat mukana ja todella käytännölliset.

Mä tykkään ku vaimo jättää ton sormiosion ikäänkuin auki kokonaan, eli vain peukalolla on oma aukkonsa, muut sormet taas kurkistavat yhdessä tosta "katkaistusta lapasesta" pihalle. Mun aiemmat kokemukset kaupallisista "mynttösistä" on sellasia, että jos jokaisella sormella on erikseen oma aukkonsa > koko keksintö on aika viileä kapistus. Vähän samaan tapaan ku sormikas on aina viileämpi kuin kunnon kinnas / rukkanen. Jollain tapaa sama logiikka näissä vaimon ylivoimasissa malleissa. Eläköön Justiinan kudelmat.😍

Jaa niin, mehän oltiin retkellä... Sinne siis.

Syksyn luonto on kaunis ihan eri tyyliin kuin kesällä.

Kaikkialle tupsahtelee sieniä. Mä en ole mikään sienispecialisti, mutta siinä olis kyllä semmonen taito jota kannattais kehittää. Ehkäpä meidän kirjahyllyyn ilmestyy tänä syksynä sienikirja?

Se vähä mitä sienistä on päähän jäänyt, riittää tässä tapauksessa... Näitä ei parane nälkäänsä syödä. 


Otuksemme Oliwa & Hehku ovat syksyisessä luonnossa kuin kotonaan. Sisätiloissa helposti yltyvä nahistelu loistaa poissaolollaan. Otukset nelistävät yhdessä paikasta toiseen & tutustuvat ympäristöönsä. Selkeästi ollaan perusjuttujen äärellä näidenkin otusten maailmassa. Aivan samaan tapaan kuin me ihmisetkin luonnossa liikkuessamme ollaan. 


Hehkun kanssa jokainen ulkoilusessio pitää sisällään mielenkiintoista koulutusta / leikkiin verhottua opettelua. Tällä retkellä opeteltiin isännän / emännän löytämistä. Toinen meistä otti kosolti etumatkaa ja piiloutui kiven tms. taakse. Muu poppoo jäi jälkeen ja kun kohde oli piilossa, Hehkua rohkaistiin hakemaan kuurupiilossa oleva.

Eikä aikaakaan kun piileskelevä hyypiö löytyi. Tässä nelistetään vinhasti kohti kiven takana piilotellutta "saalista".

Saalis nalkitettu...

Palkinnoksi pala nakkia. 😋 


Koulutuksen / leikin lomassa muistettiin nauttia myös maisemista. Hakkenpään luonto on kivalla tavalla karu ja kaunis. Niemen keskellä olevan suon äärellä voisi kuvitella olevansa jossain lapin erämailla.

Välillä istuskeltiin alas ja annettiin koirienkin levätä. Hehku on vielä pieni pentu, eikä tarkoitus ole juoksuttaa hurjasti kasvavaa poikaa liikaa. Juuri sen verran liikuntaa kuin se itse jaksaa hyvällä mielellä suorittaa. 

Mynttösten kuhertelua suon laidalla. 

Monessa paikkaa suon laidalla on luukasoja. Kuka lie tässäkin on siirtynyt "muille metsästysmaille"?
Tällaisista paikoista me olemme löytäneet niitä koruluita; 


Hakkenpään Stand Off, kumpi voittaa vai vedetäänkö nokkakolari? 😆

Kalmistot kiinnostaa meitä poikia.

Suon laidalla kasvavat puut ovat täynnä mitä makeimpia muotoja & kelottuneita oksia. Egon tekisi niin mieli tirvaista tämän tyyppinen oksa mukaansa kotiin, mutta ei... Kaunein se on juuri tässä puussa & tällaisessa maisemassa. 


Pienen levähdystauon jälkeen jaksaa taas nelistää, tai jopa lentää. Tämän tyyppinen ilmassa nelistäminen on hellää myös kalliolla kasvavalle sammaleelle... 😁

Oliwa, metsän otus. Toimii tiedustelijana, viilettää usein 20-30m muun porukan edellä ja jää välillä odottamaan... 

Peilityyni suolampi on karun kaunis.

Lammen rantakallolla pidettiin taas yksi paussi. Otettiin siinä Hehkun kanssa oikeen lonkkalevon kannalta. Tämmösinä hetkinä kun tajuaa olla egostaan hereillä, niin on helppo oivaltaa syvästi miten makeeta yksinkertaisuudessaan elämä on. 




Ruskaretken suoritti tänä makeena päivänä 4 otusta. Puolet retkeilleistä oli 100%.sesti läsnä ja toinen puoli oli läsnä egonsa mahdollistamissa määrin. Väittäsin kuitenkin, että tänään myös meillä itsestä & luonnosta vieraantuneilla otuksilla läsnäolomittari oli tapissaan. Siitä kiistattomana merkkinä rauhallinen, huoleton & onnellinen olo. 

Loppuun vielä pettämätön vinkki oman egon tunnistamiseen:

Ottaako pannuun?
Huolettaako?
Onko vain mystisesti painava olo?

Mikä tahansa elämässäsi tuntuva paino on varma merkki siitä, että egovetoinen mielesi on kasannut täysin neutraalin elämän päälle tarinaa jota se ei todellakaan tarvitse. 

Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota oman elämäsi tarinaan? Tarvitsetko sitä todella johonkin? Mitä tapahtuisi jos unohtaisit tuon tarinan vaikka aluksi edes hetkeksi? Millainen mahtaisit olla ilman tarinaasi? Vapaa?

...

Onni on oman tarinan unohdus

💗


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti