torstai 30. marraskuuta 2017

Welmerin lohisoppa

Aamulla heräsimme harmaaseen päivään, ulkona ripotteli vettä ja ilma oli kaikin puolin hyvinkin kalsea. 

Koirien kanssa aamulenkillä heräsi ajatus tehdä jotain maukasta perusruokaa, jotain sellaista mikä ottaa koko torpan haltuunsa ja lämmittää kehoa & mieltä.

Lohisoppa, tuo soppien aateli saisi toimia tällaisena tunnelman kohottajana. Tehdään se yhdessä, meidän tyyliin... Ei vilkuilla reseptejä mistään, vaan painutaan kauppaan ja siinä hyllyjen välissä kuljaillessa jotain soppa-aineksia tarttunee myös mukaan.


Niinhän siinä kävi, että Taivassalon Salessa oli kivaa & kaikki tarvittavat einekset saatiin myös kärryihin saakka. Meistä on kiva asioida täällä "periferiassa" kaiken maailman marketeissa & puodeissa. Näissä on ihan oma lämmin meininkinsä.


Perusaineet kasassa.

-Lohifilee
-Perunat
-Porkkana
-Lanttu
-Purjo
-Sipuli
-Valkosipuli
-Punainen chili
-Tilli
-Persilja




Lohifilee maustettiin merisuolalla & pippurilla. 






Lohi paistettiin pannulla about puolikypsäksi. Näin liha irtosi hienosti nahasta ja sen sai paloiteltua keittoon.

Keitoksen loppuminuuteilla vielä joukkoon kunnon ruokakerma & nokare voita. 😍


Siinä se!

Nautitaan Iso-Pahkalan keramiikalta kunnon ruisleivän & punaisen maidon kera.

Ja kun soppa tehdään, sitä tulee tehdä runsaasti. Meillä syödäänkin nyt lohisoppaa sitten muutama päivä tässä ihan rauhassa. Kelpaa 😍



keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Luontoa sisustukseen, DIY


Lämpö elämässä, se ollaan vaimon kanssa yhdessä löydetty ja siitä innostuttu. Pyrimme tuomaan lämpöä ympärillemme kaikin konstein.

Myös sisustaen 💗

Ja kuten varmaan arvaattekin, Ikeasta ei lämpöä löydy... Eikä edes Askosta 😏

Aito lämpö on aina peräisin sieltä mistä mekin, eli luonnosta. 


Juuri eilen työtörniltä kotiin tullessani totesin: "Ihanan lämmin koti"

Enkä suinkaa puhunut lämpötilasta.

Ei yhtään ledivaloa... saati "trendikästä" sisustuskikkaa. Kynttilöitä, takkatuli, ulkotulet ja rakkaan vaimon lämmin syli. Niillä merimies toivotettiin tervetulleeksi kotiin. Voi luoja miten makeeta. 

💗



Lämpö elämään tulee kokonaisvaltaisesti sieltä mistä olemme alunperin kotoisinkin, luonnosta ja luonnon mukaisesta tavasta "vetää". 

Jos joskus pohdit, miksi elämäsi tuntuu kylmältä?
Kysy itseltäsi: Kuinka kaukana olen kotoa? 
Koti on siis luonto, metsät & pieni mutta lämmin tuttavapiiri sekä tietysti aidosti lämmin SINÄ. 

Mitä kauempana olet kotoa, sitä enemmän olet eksyksissä. 😉


Niin se sisustus...


Tuiskulassa eletään lämpimästi & luonnollisesti. Tämä näkyy myös sisustuksessa.

Kuinka ollakkaan, lämmi tapa "vetää" on myös sikahalpaa. 😏

Tästä hyvänä esimerkkinä kylpyhuoneen pyyhenaulakko. Koukut suolta löytyneistä peuran selkänikamista ja taustalauta takapihan kallioilta. Molemmat valmiiksi luonnon pintakäsittelemiä.


Paljon ei siis tarvittu "kaljun apinan" työpanosta. Pieni välähdys mielikuvitusta metsälenkillä ja naulakko oli käytännössä valmis.

Hauska fakta on se, että ego maksaa maltaita uniikista. Egon uniikki on harhaa. Todellisuudessa uniikki on usein, ellei jopa aina täysin ilmaista. 

Tuiskulan pyyhenaulakko on tästä hyvä esimerkki. Käsi ylös kenellä on TÄSMÄLLEEN samanlainen? Niimpä... 😄

...

Halutessaan, tästä pyyhenaulakosta voi oppia jotain suurempaa... 


Oletko koskaan miettinyt, kuinka uniikkia elämää sinä elät? 


💗

maanantai 27. marraskuuta 2017

Rakkaan Welmerin joulukalenteri



Viime vuonna me vietimme merellisen joulun M/T Kiislalla Porvoossa öljysatamassa
ja ankkurissa Svartbäckin selällä.

Happy Holidays
Merellinen joulu 2016

Eli vuonna 2016 joulukuu meni rakkaani ollessa merellä ja arki rullasi työtörnin mukaan.
Welmeri painoi duunia laivalla ja minä ajelin kodin ja sataman väliä riippuen laivan liikkeistä. Kotona tein joulujuttuja ainostaan joulukorttiaskartelun merkeissä, sekä ruuat aatonaatolle jonka vietimme kotona Merimaskussa laivan ollessa Naantalin satamassa.
Ensimmäinen joulumme / joulukuumme siis soljui töiden äärellä, joten emme myöskään muodostaneet omia joulutraditioita kotiin.

Tänä vuonna joulukuusta speciaalin tekee se, että me olemme lomalla koko joulukuun!
Joulukuu 2017 saa siis luvan muodostaa meille yhteisiä joulutraditioita.
 Te ketkä jo tunnette meitä, arvaatte varmaan ettei traditioihin tule kuulumaan turhaa kaupallista  joulukrääsää, saati ja hysteriaa muistamisten kanssa jne. Me olemme sitä mieltä, että läheisiä muistetaan läpi vuoden, ei vain tiettyinä juhlapyhinä. Lahjoja / kortteja emme vaihda, emmekä laita kuin ainostaan rakkaan sisareni lapsille sekä meidän kummankin emokotiin. 
On turhaa heittää rahaa materialistiseen muistamiseen, koska tunnearvo on ystävyydessä ja lämmössä koko vuoden ajan, ei  suinkaan tavarassa jouluaattona.

Uskoisin, että meidän joulutraditiomme tulee keskittymään kulinaarisiin nautintoihin; laatikot äidin ohjeilla (erikoismaininnalla imelletty perunalaatikko vuoden 1985 ohjeen mukaan), itsetehty sinappi, kapteenskan herkut eli tortut sekä tietenkin kinkku.





Tänä vuonna minä ideoin ja värkkäsin rakkaalle oman joulukalenterin juhlistaaksemme sitä, että hän on kotona!
💝
Minun sydämeni kapteeni tykkää oluesta, joten arvatenkin joulukuun pussukoista avautuu makuelämyksiä oluiden maailmaan.
Toki sieltä oluiden seasta saattaa muitakin pieniä ylläripylläreitä löytyä....

Tämä oli oikein mukava projekti toteuttaa, minähän tykkään askarrella!
Meidän  Hehku-juniori osallistui iskän joulukalenteriin tuomalla ystävällisesti metsäreissultamme pienen oksan kotiin saakka. Tuo oksa pääsi kalenterin korttia koristamaan. 




💙 Tähän postaukseen haluan ilmaista myös respectini Suomen Merimieskirkolle, sekä Suomen seurakunnissa toimiville Merimieskirkkopiireille.

Vuonna 2015 luettelossa toimi 51 suomenkielistä ja 24 ruotsinkielistä merimieskirkkopiiriä. Piirien toiminta on seurakunnan omaa toimintaa, jonka avulla tuetaan Merimieskirkon tekemää työtä.  
Nämä Merimieskirkkopiirit tunnetaan ennenkaikkea satojen villasukkaparien neulomisesta merenkulkijoiden joululahjoiksi. 

Viime vuonna minä liikutuin tästä pyyteettömästä muistamisesta kun näin Kiislalla messissä eksoottisen joulupuun alla joululahjat merimiehille ja -naisille, mainitsinkin siitä täällä.
Itse kutojana tiedän, että ne vaativat aikaa, työtä ja lankaa!
Joten KIITOS 😍

perjantai 24. marraskuuta 2017

Toimintaa merellä



Kapteenskan vahvat suositukset pariin hyvään leffaan. 
Kuinka ollakkaan, kumpikin nautisia!
😍
Ensimmäisenä katsoimme 


Leffa on yhdysvaltalainen toimintatrilleri, joka on saanut ensi-iltansa vuonna 2013.
Leffassa turva-alan ammattilainen on erikoistunut arvioimaan huipputurvallisien vankiloiden luotettavuutta, sekä heikkoja kohtia pakenemalla niistä.  
Pitemmittä puheitta, hän joutuukin uudessa tehtävässään vankilaan, johon hänet on tarkoitus jättää. Liikekumppani teki härskin tempun. 
Tehdessään työtään mitä hän osaa, hän päätyy eristyssellin kautta vihdoin ulkoilmaan ja mitä hän havaitseekaan?
Vankila on valtamerellä kulkeva rahtilaiva Rican.
Leffa oli huikea! 
Sen jälkeen tietenkin googletimme ko. rahtilaivan,
joka nykyään viettää eläkepäiviään jossain Intian suunnilla.  

Bulk carrier RICAN

Väli-ajan (=pussailun) jälkeen pyörähti Tuiskulan leffateatterissa 
toinen nautinen yhdysvaltalainen toimintaelokuva

Captain Phillips


Tämäkin on saanut ensi-iltansa vuonna 2013. 
Katsoimme tätä ihan eri silmin kuin edellistä kahdesta syystä.
Ensimmäiseksi tämä perustuu tositapahtumiin, 
jossa rahtilaiva Maersk Alabaman Kapteeni Richard Phillips joutuu panttivangiksi vuonna 2009.
Neljä somalialaista merirosvoa kaappasi MV Maersk Alabaman 8.4.2009 
440 km päässä Somalian rannikosta.
Toiseksi, minä olin mukana viime keväänä kun alitimme Ison Beltin sillan turvallisesti Maerskin ison konttihävittäjän perässä. Siitä voit lukea täältä. 
Kattegatissa me sitten ohitimme tämän tanskalaisten ylpeyden konttilaiva Margrethe Maerskin.


Punainen nuoli osoittaa kohtaa missä sijaitsee rekan nuppeja konttien seassa. Eipä niitä sieltä heti huomaisi.

  
Leffa oli ihan 10+.
Siinä oli monia kohtia mitä minä merikapteenin vaimona pähkinöin. 
Fiilis ja ajatukset lähtöpäivänä
Sähköpostit, missä kerrotaan ikävästä ja rakkaudesta. Koska puhelinlinjat eivät toimi.
Kapteenin konttorissa oleva kahvikuppi vaimon kuvalla.
Kaikki ne "tutulta" näyttävät paikat torpan sisällä, brygällä, siivellä you name it!
Ymmärsin laivatermistöä, mitä leffassa käytettiin.
Kuin piste iin päällä, se torpan sisällä kuuluva laivan humina.

Emme kerro leffojen juonista tai lopusta sen enempää, jotta teille rakkaat lukijamme jäisi jotain jännitettävää jos ko. leffat katotte.

Merirosvous on vakava ongelma varsinkin Afrikan sarven alueella.
Siitä löydät lisää tietoa täältä, jos kiinnostaa.  

Onko sinulla antaa jotain leffavinkkiä meille? 


💡 Perjantaimyyssit Mansikkatilan mailla
Kiitos Tainalle perjantaimyysseistä, kukkailoittelua odotellen 💖


perjantai 17. marraskuuta 2017

Uljas kohtaaminen



Muistatteko kun sadekävelyllä tiedostin, että en saa vangittua merikotkaa ja sen liikkeitä kameraan. Ne liitävät kauniisti aina niin kaukana, että kuvaaminen on lähes mahdotonta ilman asianmukaista kameravarustusta. Tämän päivän kokemuksen jälkeen toivon, että jatkossa etäisyytemme pysyy kameran linssin tavoittamattomissa.

Kävelimme Hakkenpään niemessä, ihan meren lähettyvillä kallion päällä. Ihailin merikotkaa, joka liiti taivaalla meren yllä.

Kävelin tovin ja huomasin "hahmon" oikealla puolellani niemen kärjessä. Merikotka istui siellä puun latvassa ylväänä katselleen ympärilleen. Pulssini nousi nollasta sataan sekunneissa. Mitä merikotka tuumaa meidän Hehkustamme, joka juoksenteli irtaallaan kallion päällä? Hän on vielä merikotkan silmin herkkupalan kokoinen.

Pääosin merikotkat syövät kalaa ja lintuja, mutta toisinaan myös pieniä nisäkkäitä. Sanotaan, että merikotkat ovat oppineet saalistamaan myös merimetsoja. Täällä Turun saaristossa ne ovat saalistaneet aikuisiakin merimetsoja. Nämä uljaat merikotkat saattavat siis toimia tulevaisuudessa merimetsokannanrajoittajia, sillä aiemmin niille ei ole ollut luontaisia vihollisia.

Mekin olemme merimetsojen valtaamista saarista kirjoitelleet mm. täällä.
Rauhallisesti kutsuin Hehkun luokseni, laitoin hänet kiinni. Kirimme askeiletamme kallio-osuudella kohti tietä ja metsän antamaa suojaa. Näin sivusilmällä kuinka salamannopeasti kotka nousi siivilleen. Koko puu nytkähti kuin keitetty spagetti! Puunrunko näytti S-kirjaimelta, niin voimakas oli lähtöponkaisu kun tuo uljas peto lähti liitoon meren ylle. Huh.

Olin sanaton hämmästellessäni siipien kärkiväliä, tilastojen mukaan se on noin 190 - 240 cm.
Voin kertoa, että kun nuo siivet löivät ilmaa niin lähellä, kuvaaminen ei käynyt mielessänikään.

Tämän kohtaamisen aikana puhuin juuri isäni kanssa puhelimessa. Ihmetellessäni kotkan uljautta, isä kertoi katsoneensa luontodokkaria, jossa kotka oli napannut karitsan itselleen. Tämä ei tietenkään auttanut hiipivään sydämentykytykseen lainkaan. Päinvastoin, kävelytahti kiihtyi yhtämatkaa sydämenlyöntien kanssa.

Kyllä ihminen on nöyrä luontoäidin edessä. Oli se sitten luonnonvoima tai eläin. 
Me olemme pieni osa maailmankaikkeutta ja meillä on täällä oma paikkamme. 
Ihmisten on hyvä muistaa, että me emme täällä universumissa sano viimeistä sanaa vaikka niin usein ajattelemme. 

Tälläkin kohtaamisella on jokin merkitys minulle. Opettiko se lisää nöyryyttä? Avarampaa ajattelua? Mettään mennessäni laitan kyllä huomioliivit hirvimiesten varalle, jotta minua ei hirvenä ammuttaisi. Laitan heijastimet, jotta autotiellä minut huomataan. Pukeudun sääolosuhteiden mukaan. Silti, luonnossa voi aina olla jotain mihin en ole varautunut lainkaan. 

Täällä kotona istuessani höyryävän chailaten edessä, pulssi tasaantuneena hymyilen ylpeänä uljaalle kohtaamiselle.

Tutustuessani wikipediasta merikotkaan tarkemmin, siellä kerrotaan ääntelystä seuraavaa:
Erityisesti pesänlähellä tavallisin ääni on kimeä ja kaklattava kovien äänien sarja kli kli kli kli. Varoitusääni on jonkin verran syvempi, melko kova ja naksahtava klek. 

Nyt jälkikäteen muistan, että tullessani kallioille johtavalle polulle kuulin jotain tällaista ääntelyä ja vielä mietin, että mikähän lintu pitää tällaista ääntä. Merikotkat pesivät yleensä vesistöjen äärellä, tavallisimmin meren rannikolla ja saaristossa. Taisimpa siis hilipasta heidän huudeilleen... Huomenna reittivalintamme hieman muuttuu, menemme enemmän metsikön suojissa. Kun rakkaani tulee kotiin turvaksemme, uskallaudutaan kallioreitille yhdessä.

Miten nautinnollista onkaan kulkea luonnossa ilman että ämyreissä kiljuu keekki. Luonnonäänet ovat  niin paljon kiehtovampia ja niillä on aina joku sanoma, kun vain osaisimme kuunnella.

En malta odottaa, että pääsen kertomaan rakkaalle Welmerille tämän päivän reippailusta kalliolla
💓



Mikä on sinun mieleenpainuvin kokemuksesi luonnosta / eläimistä?

💡 Perjantaimyyssit Mansikkatilan mailla

tiistai 14. marraskuuta 2017

Entropiaa elämään


Entropia = Kaiken ajautuminen järjestyksestä kaaokseen.

Entropia wikipediassa 

Miten tämä kaikkialla universumissa vaikuttava voima tuntuu ja näkyy omassa elämässä? Äkkiseltään ei tulisi mieleenkään pohtia ja juuri siksi pohditaampa...

Tämä puu sekä siihen kiinnitetty linnunpönttö ovat häviämässä taisteluaan kasvavaa entropiaa vastaan.

Minusta entropia ja sen kasvun vääjäämättömyys kaikkialla ja kaikessa on todella mielenkiintoista. Mehän olemme elävinä olentoinakin eräänlaisia väliaikaisia entropia "minimejä". Syntyessämme meissä on energiaa ja potentiaalia vastustaa entropiaa. Vanhetessamme tuo energia pikkuhiljaa vähenee, entropia lisääntyy ja lopulta sulaudumme takaisin kaaokseen josta olemme muodostuneetkin. Näin tekee ympäröivä luonto ja universumin näennäisesti pysyvämmätkin systeemit, hiukan pidemmällä aikajanalla. Universumissa kun tuppaa olemaan tuota entropiaa vastustavaa energiaa vähän enemmän kuin meikäläisen ruisleipää mussuttavassa atomikasassa. 


Miten käyttää oivalluksia entropiasta hyödyksi? 

Me harrastellaan tätä vaimon kanssa paljonkin. Kun kerran on selvää, että ruisleivällä, protskurahkalla saati egon itkupotkuraivoamisella ei entropiaa kellistetä millään tasolla... Niin kannattaa opetella tanssimaan mukana. 

Avataan silmät omiin, pääasiassa muualta matkittuihin tapoihin vetää ja katsotaan rehellisesti millä elämän osa-alueilla haaskataan räikeimmin energiaa entropian vastaiseen taisteluun. Punnitaan hiukan noiden taisteluiden tuomia hyötyjä / haittoja ja lopulta valitaan oman energian käyttökohteet itsenäisesti uudelleen. 

Tällaisesta näystä nauttimiseen ei tarvitse käyttää energiaa. Tämä tulee tappelemattakin, luonnollisesti. Jää aikaa nauttia näkemästään, tai tehdä jotain muuta...



Tässä taas egon entropiataistelun helmiä... Kaunista varmasti omalla tavallaan, mutta vaatii energiaa ja ylläpitoa. Kasvien itsensä kannalta, entropian voittoa on tietysti vain vauhditettu leikkomalla ne maljakkoon. Elämän kannalta katsottuna, pöytiämme koristavat hyvin usein saattohoitopotilaat. 😉





Hyvä siivo täytyy aina olla, eikö niin?

 Lauantaina siivoat kodin lattiasta kattoon, elät viikon kuluttamatta juurikaan energiaa siivoamiseen ja seuraavana lauantaina huusholli on taas kuin hävityksen kauhistus. Hieno arkinen esimerkki entropiasta jokapäiväisessä elämässä. 


Tämä ei ole kannanotto siivousta vastaan. Mutta ihan hirvittävän ryppyotsassa sitäkään ei kannata suorittaa, sillä valmista ei tule koskaan. Rentoudu, laita musaa soimaan ja ota vaikka kylmä valkkari kaveriksi... Taistele pieni erävoitto entropiasta hymynkare huulillasi ja tiedosta, että tämäkin taistelu päättyy aina sinun häviöösi. 


Muntin silta on tehty aikanaan mun mielestä hyvin. Silloinen tekniikka ei mahdollistanut hifistelyä ja sitäkin kautta on pysytty perusasioissa. Entropiaa varsin hyvin kestävä lopputulos. Tätä ei tarvi joka kesä olla "skrapaamassa / maalaamassa". 



Naantalin vanhassa kaupungissa on ollut varaa aikanaan "hifistellä". Tulos on kaunis, mutta varmasti myös kosolti energiaa vievä. Taistelu entropiaa vastaan on täällä arvatenkin kova.

Sama taistelu jatkuu kaupunkien puistoissa.


Eräs johtavia suomalaisia entropian tutkijoita, Esko Seppänen kertoo entropiasta näin:

”Tulee selväksi, ettei ole täällä mitään pysyvää, mutta paikallisesti ja väliaikaisesti entropian jatkuvan kasvun luonnonomaisuutta voidaan uhmata energiapanoksin, käyttökelpoisella energialla”.

Seppänen kuvaa entropialain ulottuvuuksia havainnollisesti:

”Yhteiskunta on kuin hiekkalinna, jota me rakennamme ympärillemme. Hiekkalinna tehdään luonnon aineksista.  Aineena hiekka koostuu kivensiruista, joilla ei näytä olevan luonnossa mitään järjestystä.  Työtä tekemällä epäjärjestykseen voidaan tuottaa järjestystä, joka ei synny luonnossa itsestään”.

Yhteiskunta nähtynä näin, järjestystä luovan työn tuotokseksi, ilmiöksi ja olevaiseksi, joka ilman jatkuvaa korjaavaa ja täydentävää työtä ja huolenpitoa, rapautuu, auttaa meitä ymmärtämään yhteiskunnallisen työn loputtomuuden ja vaativuuden.




Olemme vaimon kanssa jollain tapaa tajunneet, että on todella tärkeää olla hereillä itsensä ja elämänsä kanssa ettei päädytä vahingossakaan meitä ympäröivän yhteiskunnan kaltaiseen tilaan. Vaikka yhdenkään valtion kansalainen ei tällä pallolla ole vapaa, niin vapaa voi luojan kiitos olla omassa päässään.

Yritämme vetää mahdollisimman tarkkaa matalalentoa siinä suhteessa, mitä taisteluja entropiaa vastaan käymme ja missä. Me harjoitellaan tätä paljon, ihan arkisissa tilanteissa.

Koiravauvan tulo perheeseen on oiva "entropiakouluttaja". Tässä Hehkun tapa sisustaa oma paikkansa.


Tässä rakkaan vaimoni näkemys siitä millainen järjestys Hehkun paikalla kuuluisi olla. 

Arvatkaa kumpi tämän taistelun voittaa? 😏 



Viime lomalla päätimme perheen kanssa iskeä puukasan kimppuun. Otimmekin komean erävoiton entropiasta!

...

Kunnes puiden palaessa saunan pesässä, lopullisen voiton vie kaaos... Hyvin järjestetty puukasa leviää pala palalta hiukkaspilvenä taivaalle ja sataa alas ympäröivään luontoon. Siinä sivussa se luovuttaa hiukan lämpöä meille lauteilla köllötteleville luusereille. 😋


 
Voi kamalaa minkä näköinen kotilo! Eihän tuolla kehtaa mihinkään lähtee... 😆

Käykö kotilon likaantuminen entropiasta, no menkööt... Egomme ominaispiirre = todellisuuden sietokyvyttömyys, pitää kyllä huolen siitä, että likainen kotilokin aiheuttaa omistajassaan taisteluhalukkuutta aivan samaan tapaan. Ja toki, osaahan kotilo komponentteineen myös kaaokseen kääntyä pikkuhiljaa. Markkinatalous kiittää ja minä hamsterina juoksupyörässä vikisen, juoksen ja vikisen vähän lisää.

...

Mihin siis kiinnittää huomiota mikäli haluaa tapella elämässään hieman vähemmän?



- Tiedosta, että jatkuva muutos on ainoa pysyvä tila universumissa. Myös siis omassa elämässäsi. Mikään ei ole pysyvää, eikä minkään kuulukkaan olla.

-Avaa silmäsi ja katso mihin tällä hetkellä kulutat energiaasi.

-Mieti mihin haluat kuluttaa energiaasi. Priorisoi ja pidä siitä kiinni.

-Tiedosta oman vaikutuspiirisi pienuus, älä kuvitele että maailma pyörii koskaan sinun pillisi mukaan.

-Harjoittele entropian sietokykyäsi. Sillä egolle entropia on pelottavaa. Opi nauramaan egollesi tässä suhteessa ja alat huomata millaiseen muualta opittuun / omakustanteiseen puppuut uskot.

-Valitse tietoisesti sietäminen karkuun juoksemisen sijasta. Tee näin aina nimenomaan huviksesi ja hyvällä sisäisellä huumorilla. Pian huomaat, että egosi ei siedä juuri mitään... Sinä itse sen sijaan pystyt mihin vain, vieläpä kevyesti.

-Tee elämästä ja entropiasta itsellesi opettaja. Avaa silmäsi ja katso mitä oppitunteja ympäröivä maailma pitää sisällään.


Lopuksi, nauti uusista löydöistäsi.


💖


In all chaos there is a cosmos, 
in all disorder a secret order...

Carl Jung