tiistai 14. marraskuuta 2017

Entropiaa elämään


Entropia = Kaiken ajautuminen järjestyksestä kaaokseen.

Entropia wikipediassa 

Miten tämä kaikkialla universumissa vaikuttava voima tuntuu ja näkyy omassa elämässä? Äkkiseltään ei tulisi mieleenkään pohtia ja juuri siksi pohditaampa...

Tämä puu sekä siihen kiinnitetty linnunpönttö ovat häviämässä taisteluaan kasvavaa entropiaa vastaan.

Minusta entropia ja sen kasvun vääjäämättömyys kaikkialla ja kaikessa on todella mielenkiintoista. Mehän olemme elävinä olentoinakin eräänlaisia väliaikaisia entropia "minimejä". Syntyessämme meissä on energiaa ja potentiaalia vastustaa entropiaa. Vanhetessamme tuo energia pikkuhiljaa vähenee, entropia lisääntyy ja lopulta sulaudumme takaisin kaaokseen josta olemme muodostuneetkin. Näin tekee ympäröivä luonto ja universumin näennäisesti pysyvämmätkin systeemit, hiukan pidemmällä aikajanalla. Universumissa kun tuppaa olemaan tuota entropiaa vastustavaa energiaa vähän enemmän kuin meikäläisen ruisleipää mussuttavassa atomikasassa. 


Miten käyttää oivalluksia entropiasta hyödyksi? 

Me harrastellaan tätä vaimon kanssa paljonkin. Kun kerran on selvää, että ruisleivällä, protskurahkalla saati egon itkupotkuraivoamisella ei entropiaa kellistetä millään tasolla... Niin kannattaa opetella tanssimaan mukana. 

Avataan silmät omiin, pääasiassa muualta matkittuihin tapoihin vetää ja katsotaan rehellisesti millä elämän osa-alueilla haaskataan räikeimmin energiaa entropian vastaiseen taisteluun. Punnitaan hiukan noiden taisteluiden tuomia hyötyjä / haittoja ja lopulta valitaan oman energian käyttökohteet itsenäisesti uudelleen. 

Tällaisesta näystä nauttimiseen ei tarvitse käyttää energiaa. Tämä tulee tappelemattakin, luonnollisesti. Jää aikaa nauttia näkemästään, tai tehdä jotain muuta...



Tässä taas egon entropiataistelun helmiä... Kaunista varmasti omalla tavallaan, mutta vaatii energiaa ja ylläpitoa. Kasvien itsensä kannalta, entropian voittoa on tietysti vain vauhditettu leikkomalla ne maljakkoon. Elämän kannalta katsottuna, pöytiämme koristavat hyvin usein saattohoitopotilaat. 😉





Hyvä siivo täytyy aina olla, eikö niin?

 Lauantaina siivoat kodin lattiasta kattoon, elät viikon kuluttamatta juurikaan energiaa siivoamiseen ja seuraavana lauantaina huusholli on taas kuin hävityksen kauhistus. Hieno arkinen esimerkki entropiasta jokapäiväisessä elämässä. 


Tämä ei ole kannanotto siivousta vastaan. Mutta ihan hirvittävän ryppyotsassa sitäkään ei kannata suorittaa, sillä valmista ei tule koskaan. Rentoudu, laita musaa soimaan ja ota vaikka kylmä valkkari kaveriksi... Taistele pieni erävoitto entropiasta hymynkare huulillasi ja tiedosta, että tämäkin taistelu päättyy aina sinun häviöösi. 


Muntin silta on tehty aikanaan mun mielestä hyvin. Silloinen tekniikka ei mahdollistanut hifistelyä ja sitäkin kautta on pysytty perusasioissa. Entropiaa varsin hyvin kestävä lopputulos. Tätä ei tarvi joka kesä olla "skrapaamassa / maalaamassa". 



Naantalin vanhassa kaupungissa on ollut varaa aikanaan "hifistellä". Tulos on kaunis, mutta varmasti myös kosolti energiaa vievä. Taistelu entropiaa vastaan on täällä arvatenkin kova.

Sama taistelu jatkuu kaupunkien puistoissa.


Eräs johtavia suomalaisia entropian tutkijoita, Esko Seppänen kertoo entropiasta näin:

”Tulee selväksi, ettei ole täällä mitään pysyvää, mutta paikallisesti ja väliaikaisesti entropian jatkuvan kasvun luonnonomaisuutta voidaan uhmata energiapanoksin, käyttökelpoisella energialla”.

Seppänen kuvaa entropialain ulottuvuuksia havainnollisesti:

”Yhteiskunta on kuin hiekkalinna, jota me rakennamme ympärillemme. Hiekkalinna tehdään luonnon aineksista.  Aineena hiekka koostuu kivensiruista, joilla ei näytä olevan luonnossa mitään järjestystä.  Työtä tekemällä epäjärjestykseen voidaan tuottaa järjestystä, joka ei synny luonnossa itsestään”.

Yhteiskunta nähtynä näin, järjestystä luovan työn tuotokseksi, ilmiöksi ja olevaiseksi, joka ilman jatkuvaa korjaavaa ja täydentävää työtä ja huolenpitoa, rapautuu, auttaa meitä ymmärtämään yhteiskunnallisen työn loputtomuuden ja vaativuuden.




Olemme vaimon kanssa jollain tapaa tajunneet, että on todella tärkeää olla hereillä itsensä ja elämänsä kanssa ettei päädytä vahingossakaan meitä ympäröivän yhteiskunnan kaltaiseen tilaan. Vaikka yhdenkään valtion kansalainen ei tällä pallolla ole vapaa, niin vapaa voi luojan kiitos olla omassa päässään.

Yritämme vetää mahdollisimman tarkkaa matalalentoa siinä suhteessa, mitä taisteluja entropiaa vastaan käymme ja missä. Me harjoitellaan tätä paljon, ihan arkisissa tilanteissa.

Koiravauvan tulo perheeseen on oiva "entropiakouluttaja". Tässä Hehkun tapa sisustaa oma paikkansa.


Tässä rakkaan vaimoni näkemys siitä millainen järjestys Hehkun paikalla kuuluisi olla. 

Arvatkaa kumpi tämän taistelun voittaa? 😏 



Viime lomalla päätimme perheen kanssa iskeä puukasan kimppuun. Otimmekin komean erävoiton entropiasta!

...

Kunnes puiden palaessa saunan pesässä, lopullisen voiton vie kaaos... Hyvin järjestetty puukasa leviää pala palalta hiukkaspilvenä taivaalle ja sataa alas ympäröivään luontoon. Siinä sivussa se luovuttaa hiukan lämpöä meille lauteilla köllötteleville luusereille. 😋


 
Voi kamalaa minkä näköinen kotilo! Eihän tuolla kehtaa mihinkään lähtee... 😆

Käykö kotilon likaantuminen entropiasta, no menkööt... Egomme ominaispiirre = todellisuuden sietokyvyttömyys, pitää kyllä huolen siitä, että likainen kotilokin aiheuttaa omistajassaan taisteluhalukkuutta aivan samaan tapaan. Ja toki, osaahan kotilo komponentteineen myös kaaokseen kääntyä pikkuhiljaa. Markkinatalous kiittää ja minä hamsterina juoksupyörässä vikisen, juoksen ja vikisen vähän lisää.

...

Mihin siis kiinnittää huomiota mikäli haluaa tapella elämässään hieman vähemmän?



- Tiedosta, että jatkuva muutos on ainoa pysyvä tila universumissa. Myös siis omassa elämässäsi. Mikään ei ole pysyvää, eikä minkään kuulukkaan olla.

-Avaa silmäsi ja katso mihin tällä hetkellä kulutat energiaasi.

-Mieti mihin haluat kuluttaa energiaasi. Priorisoi ja pidä siitä kiinni.

-Tiedosta oman vaikutuspiirisi pienuus, älä kuvitele että maailma pyörii koskaan sinun pillisi mukaan.

-Harjoittele entropian sietokykyäsi. Sillä egolle entropia on pelottavaa. Opi nauramaan egollesi tässä suhteessa ja alat huomata millaiseen muualta opittuun / omakustanteiseen puppuut uskot.

-Valitse tietoisesti sietäminen karkuun juoksemisen sijasta. Tee näin aina nimenomaan huviksesi ja hyvällä sisäisellä huumorilla. Pian huomaat, että egosi ei siedä juuri mitään... Sinä itse sen sijaan pystyt mihin vain, vieläpä kevyesti.

-Tee elämästä ja entropiasta itsellesi opettaja. Avaa silmäsi ja katso mitä oppitunteja ympäröivä maailma pitää sisällään.


Lopuksi, nauti uusista löydöistäsi.


💖


In all chaos there is a cosmos, 
in all disorder a secret order...

Carl Jung



6 kommenttia:

  1. Minä olen sellainen "siivian joka päivä vähäsen" tyyppi :)
    Minusta halkokasat ova muuten aina näyttäneet ihanilta.
    Mukavaa keskiviikkoa sinulle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halkokasat on kyllä upeita! Sellainen seinä sisällä olisi kodikas <3
      Ihanaa päivänjatkoa <3

      Poista
  2. Hauska aihe! Oman näkemykseni maailma on jossakin mittakaavassa hyvinkin järjestelmällistä. Itse ajattelen, että kaaoksetkin on hyvinkin järjestelmällisiä ja hetkittäisenä ne johdattavat meitä haluttuun suuntaan. Tuskin sitä mittakaavaa pystytään koskaan näkemään. Sitä ei aina hahmota, mutta usko pois mitä suurempi sotku, sitä enemmän sitä suurempi muutos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä juuri näin, kunhan vain ihminen itse sopeutuu siihen muutokseen eikä tappele vastaan :)
      Ihanaa päivänjatkoa <3

      Poista
  3. Mielenkiintoinen aihe, entropia on minulle uusi käsite. Kivaa alkavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos entropia herätti ajatuksia :)
      Mukavaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista