maanantai 15. lokakuuta 2018

Jotta varpaitasi ei palelisi...




Rakkaan Welmerin kolleega sai hiljattain eläkelahjaksi villasukat neljällä raidalla eli kipparin kalunoilla.

Justiinan kuullessa moisesta ja nähdessä kuvat,  niin tiesihän sen miten käy...

Aloitettiin lankaostoksilla, sinistä ja keltaista.
Langat Novitan 7 Veljestä & Nalle.
Puikot nr. 5
Puikolla 16 silmukkaa.



Sitten suunnittelemaan kuviot villasukan varteen. 
Ruutupaperille oli hyvä väritellä ja laskea silmukoita. 
Welmerin kalunoista otin tietysti mallia.


Lopulta teoriat käytäntöön ja kutomaan 😍



Jokainen silmukka on rakkaudella kudottu 💓




Muistatteko kun me kävimme treffeillä nautisten esi-isiemme jalanjäljillä
Turun Forum Marinumissa?
Tuo söpö Kustavin Savipajan kapteenskan muki löytyi sieltä museokaupasta 💙

 💝
Joulupaketteja merenkulkijoille 

Rakkaat lukijamme, Suomen Merimieskirkot keräävät jälleen joululahjoja merenkulkijoille. Suosituimpia lahjoja ovat karkit ja yllätys yllätys villasukat! Mikäs sitä paremmin lämmittää talven viimoissa merellä kuin villasukat.

Perinne on lähtenyt liikkeelle 1800-luvulla Pohjanmaan rannikolta, Vaasan ja Oulun seuduilta. Kapteenien rouvat ovat kutoneet sukkia ja antaneet niitä lahjaksi miehistöille. 
Merimieskirkko on hoitanut pakettien keräyksen ja jaon jo 142 vuoden ajan.  
Paketteihin voi laittaa mukaan myös kirjoja (suosittelen englanninkielisiä, koska miehistöt kansainvälisiä), hanskoja, lapasia, pelejä jne.

Laivaliikenteen aikataulujen vuoksi osa pakettien on hyvä olla perillä merimieskirkoilla loka-marraskuussa, mutta lahjoja otetaan vastaan aina jouluun saakka kaikilla Merimieskirkon kotimaan ja ulkomaiden toimipaikoilla. 

Suomen Merimieskirkko
💝


keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kide a.k.a Yoshimitsu



🐾 Whuff 🐾

Viime toukokuun kuulumisista onkin vierähtänyt tovi → Kide
Sinä aikana minä olen kasvanut ja oppinut paljon uutta.
Äidin ja iskän pumpulihääpäivänä täytin puoli vuotta ja juhlistin sitä nukkumalla perheeni kanssa ulkona Louhessa. 

Minun kanssani on ollut kuulemma helpompi pentuaika kuin Hehkun kanssa. Naskalihampaani olen kohdistanut luonnollisesti Hehkuun, joten äidin ja iskän varpaat, sekä kodin huonekalut ovat saaneet olla rauhassa. Nythän minulla onkin jo hienot "rautahampaat". Puremisvimman kohdistan näin isona luihin sekä Tuiskulan puuston harvesterointiin. Ylpeänä raahaan terassin sohvalle metsästä kunnon oksia ja niitä siihen myös pilpon. Äiskän ja iskän ilmeet eivät aina ole niin ylpeät ja jostain kumman syystä ne alkaa aina siivoomaan terassia. Ne ei vissiin oikeen tajuu, että se on mun ja Hehkun sohva. 

Tuo minun lempinimeni "Yoshimitsu" on iskän keksimä, koska kuulemma muistutan sellaista. Yoshimitsu taas on peräisin jostain pleikkaripeli Tekkenistä, missä se on yksi pelin roolihahmoista... Iskä ja sen kaverit pelasi Tekkeniä usein lukioaikoinaan koulusta pinnatessaan.

Välillä minua siis huudellaan pihalla luokse joko Kitsuli tai Yoshi nimillä.

Olen varsinainen herkkupeppu, jos vain jokin rapisee keittiössä niin minä olen salamana selän takana. Silti olen todella sutjakka muodoiltani. Kuten olen kertonutkin niin koiraäitini on rottweiler ja isä rotikka-dopperi. Minussa on selkeästi enemmän dopperin mallia ja muotoja kuin rotikan. 
Olen paljon äkäisempi luonteeltani kuin Hehku, mutta haloo, olenhan nainen! 😆



Minä olen kotiutunut hyvin tänne Tuiskulaan ja oppinut talon tavoille, niin ainakin äiti ja iskä on kehunut.

Hehku on ihan mun bestis, me tehdään kaikki jutut yhdessä. Päivämme on täynnä retkeilyä, leikkimistä (josta jalkapallo on ihan paras leikki), vartiointia, syömistä ja nukkumista.  Yhdessä asiassa olemme hieman erilaisia... Nimittäin kun minä nukun niin pitää olla lämmintä ja pehmeää. Tuo minun Hehku könsikkääni voi nukkua päikkärit vaikka pihalla männyn alla tai paljaalla kalliolla.

Ai niin ja Hehku tykkää uida. Minä en vielä ole uintitouhuihin alkanut, katsotaan sitten ensi kesänä. Räpylät mulla on kuitenkin varpaitten välissä, joten välineistä se ei oo kiinni. 

Olivian kanssa ollaan ihan hyvissä väleissä. Lenkeillä mennään vierekkäin kiltisti ja kotona pärjätään yhdessä vaikka äiti ja iskä menee asioille. Joskus tulee sanomista ja Olivia äkäilee minulle, en aina muista, että häntä ei kiinnosta leikkiä minun kanssani. Olivia on vähän seniili 😉
Silti hän tykkää nukkua päikkäreitä minun läheisyydessäni 💖

Retu ja Tahvo on kivoja, me aina bondataan niiden kanssa pupulan aidan läpi. Varsinkin Retu tulee ihan liki aitaa ja tutustumaan minuun. Tulisi kuulemma kaaos menisin pupulaan sisälle. Juoksisivat minua karkuun niin että pahnat pölisis. Minähän vain haluaisin leikkiä...

Hehku on opettanut vartioinnista kaiken oleellisen ja olenhan minä tositoimiinkin päässyt!
Kettu Repolainen on hiiviskellyt muutamana yönä täällä tiluksilla. Me ollaan Hehkun kanssa herätetty äiskä joka on päästänyt meidät ulos. Olemme ajaneet Hehkun kanssa ketun pois ranchin alueelta ja äiskä on tarkistanut pupulan aitaverkot. Noina yöinä mäkin olin niin rinta rottingilla & tepastelin takaisin nukkumaan. Kettu sai lähdöt ja Retu & Tahvo pääsi jatkamaan unia rauhaisissa merkeissä.

Meillä on täällä Tuiskulassa hyvä porukka, pidetään toisistamme huoli!
💓



Me reippaillaan luonnossa joka päivä. Kotipihalta pääsemme suoraan makeille metsä / kallioreiteille. Kuten tää Huntinpään lenkki, jossa olemmekin näissä kuvissa. Huntinpäässä on metsää ja kallioista & kivistä rantaa missä nelistää. Minä olen edelleen tyytynyt fiilistelemään merta rantakiviltä, mutta tuo minun könsikkääni menee heti uimaan tänne päästyämme.

Minua vähän naurattaa kun hän lähtee aina ohi menevien veneiden perään jahtaamaan.... Niinkö hän nyt Busterin uisi kiinni aallokossa 😂 MIEHET!

Meille on aina pitemmille retkille varattu mukaan eväitä ja vettä. Minäkin olen hienosti oppinut juomaan suoraan pullosta.



Äitillä ja iskällä on oma kuntosali ulkona. Me ollaan siellä Hehkun kanssa aina mukana reenaamassa. Hehku opettaa minua liikuttelemaan traktorin-, mönkijän- sekä autonrenkaita.

Mä en vielä niitä paljoa saa liikuteltua, mutta puren niitä kovin. Kun Hehku lähtee raahaamaan rengasta, minä kyllä tulen vierellä ja haukun ylpeydestä.

Ollaan Hehkun kanssa saatu kehuja, että annamme Welmerin ja Justiinan treenata rauhassa. Me keskitymme omiin juttuihin.  No okei, joskus pitää käydä iskää pussaileen kun hän roikkuu renkaissa vetämässä leukoja 😍


Näissä alla olevissa kuvissa ollaan retkellä toisessa mieluspaikassamme.

Tällä reissulla äitillä ja iskällä oli vaistojouset mukana. Ne niin kovin huolehtivat missä nelistettiin ennenku ampuivat. Jos oli iskän vuoro ampua niin äiti huolehti että olemme ampuma-alueen ulkopuolella. Iskä taiskin kirjoitella tästä retkestä tänne blogiin:


 Blogipostauksessa vähän jutusteltiin myös siitä kun minulla on aina tupannut tulemaan huono olo autossa ja olen oksentanut. Se on nyt hieman hellittänyt kun olemme harjoitelleet autolla matkustamista. Kahdella viime reissulla ei tullut huonoa oloa ollenkaan!



Kun mua kutsutaan, mä tulen kyllä paikalle. 

Mä kuulin, että herkkupussi rapisi, joten hymyilin valloittavasti.


Tuo hymy ei heti tuonut herkkuja. Kokeillaas hymyä missä näkyy kaunis alahammasrivistöni.


No niin, nyt mä sit repesin ihan tyystin!


But seriously, se herkku???


Tuijotan intensiivisesti herkkupussia. Kamoon!


No tulihan sieltä herkkua! 

Oli kuulemma kuvauspalkkio.


Sitten mä olenkin taas valmis jatkamaan samoilua.


Minusta on ihana juosta ja hyppiä vapailla metsälenkeillä. Toki me harjoitellaan hihnassa kävelyä kylänraitilla, mutta kyllä nää metsät aina sellasen patsastelun voittaa.


Louhessa olemme viettäneet iltaa ja kuten kerroinkin niin oltu jopa yötä!

Parasta Louhessa on yhdessä olo ulkona, luonnon lähellä. No juu, kyllähän ne notskimakkaratkin on aika bueno bonus.



Makkaroita odotellessa ajattelimme romanttisesti Hehkun kanssa ottaa torkut.

Iskä oli niin kultainen, että peitteli mut viltillä. Tiedättehän... lämmintä ja pehmeää. Isomöhkökin lämmitti mua kun oli niin liki.
💓


Jäkälässä ja sammaleessa pitää kelliä joka metsäretki. Niin pehmeää!
Kunpa äiti ja iskäkin osaisi heittäytyä tänne jäkälikköön ja nauttia kuin me koirat.

Ihmiset ovat niin jäykkiä joissakin asioissa 😂



Alla taidonnäytteitä minun erinäisistä nukkuma-asennoista. 
Kunhan on lämmintä ja pehmeää...



Mä muutes nukun joka yö äitin ja iskän vieressä sängyssä 💓
 Aina alkuyöstä meillä on "battle" peitosta. Minusta on niin mukava nukkua myntätyn peiton päällä, mutta nää ihmiset kuulemma tarvii peittoa päällensä. 😂



🐾 Nostetaas tassua kun nähdään 🐾

💓💓💓


maanantai 1. lokakuuta 2018

DIY Kiuaskarkelot


Tuiskulassa tuunataan 😍

Ei työlistojen mukaan vaan täysin mielikuvituksesta pompsahtavien ideoiden ja oman fiiliksen mukaan.

Viimesyksynä löysimme metsälenkillä maastosta kasan ruosteisia ritiläputkia. Otimme niistä muutaman mukaamme, koska ruosteen patinoimat putket näyttivät meistä kodikkaille ja olimme varmoja että niistä saa väsättyä jotain unikkia kotiin. Nyt melkein vuosi myöhemmin voidaan katsella mitä noista ritiläputkista on saatu aikaan.

Hmm... Ainakin näemmä tolkuttoman "uuvatti" selfie. 


Eli tällaisista putkeloista on kyse. Vähän eri kuosisia ja kukin omassa entropian vaiheessaan. Silti jokainen vielä juuri ja juuri kasassa. Muutama vuosi vielä maastossa ja nämä olisivat olleet hajalla.

Kide tutustuu varastosta esiin otettuihin kapistuksiin 😊

Kuvassa näkyykin jo saunan kiukaasta irroitettu tulipesän lasinen luukku. Se on meidän tiukoissa saunasessioissa saanut osumaa niin, että on hajonnut kehyksien sisälle kolmeen osaan. Ei kivan näköistä... Emme ole muutenkaan fanittaneet kiukaan lasiluukkua sillä sitä saa olla alvariinsa putsaamassa jos meinaa pitää lasin kirkkaana.

Ritiläputkista löysimme ratkaisun...

Mallailua, ilman mittanauhoja... Kuten on täällä Tuiskulassa tapana 😉

Rälläkkää kehiin ja metelöimään. 

Rälläkkä se on mulle jotenkin kakspiippunen juttu. Toisaalta se on ihan lempivehje monikäyttöisyytensä takia, toisaalta aina korpeaa alkaa sen kanssa metelöimään. Rälläkkä tuo mieleen elävästi myös seilausvuodet kannella. Loputtomat ruosteenpoistokarkelot ja toivottomilta näyttävät työkohteet. 

Myös muutamat kunnon onnettomuudet ko. vehkeen kanssa, ei tosin luojan kiitos omalla kohdallani. Eräskin liettualainen matruusi sai Norjassa nopean kotiutuksen rälläköidessään ruumasta irtileikattujen lastinkiinnityskorvakkeiden jämiä pois tankkitopista. Iso rälläkkä lipsahti korvakkeesta ja suoraan keskelle polvilumpiota. Ihminen on pehmeää kamaa tollasissa tilanteissa. Eikä lumpio näyttänyt kovinkaan hyvälle > tai toisaalta näytti koska kuuma laikka poltti myös keskelle lumpiota aikaansaadun kanjonin verisuonet kiinni. En ole miekkosesta sen koomin kuullut, taisi meriura päättyä siihen... 😑


Eli aina varoen rälläkän kanssa. Nämä ritiläputket olivat jo niin ruosteessa, että laikka upposi niihin kuin veitsi voihin, ilman mitään vastusta. Askarreltiin siis ihan vapaalla kädellä... 

Rälläkkä on vehje joka kyllä meluaa, mutta myös saa aikaan. 

"Paljon melua tyhjästä" pätee nykyään niin moneen asiaan, ihmiseen ja idealismiin, että on suorastaan juhlavaa metelöidä tälleen ja oikeasti saada jotain konkreettista aikaan. 😏

"Krääääääks" ja putki on poikki...


Toinen "Krääks" ja se on halki...


Sitten vaan levitellään putkelo levyksi lasin paikalle & kiinnitetään kehykset.


Tarkkana että menee paikalleen yhdellä taittamalla. Jos joutuu alkaa nitkutteleen, niin murtuu ihan salettiin ja eiku uutta palaa leikkomaan.


Tuiskulan virallinen tarkastaja "Hehku" hyväksyy metelöinnin lopputuloksena syntyneen tuotoksen ja leimaa kirsullaan ritilän katsastetuksi.

Skädääm! Miten uljas, patinoitunut ja uniikki.

Ei ole maailmassa toista tällaista Helon kiuasta... 😉


Luukku paikoillaan, valmiina koepolttoon. 

Talvella ideoimme saunaan samaisista putkista tällaiset kyntteliköt, joten kiukaan luukku sopii saunan kuosiin todella makeesti. Kynttilät heittävät pimeän saunan seinille omaa kuviotaan ja kiukaan valkea yhtyy omalla valokuviolla tuohon leikkiin. Perfect! 😍

Kaunista. Luukun puhtaudesta ei tarvitse enää huolehtia ja tulipesän kotoisa humina kuuluu saunaan paremmin antaen aina vaan lisää puusaunan tunnelmaa.

Olimme hieman mietteliäitä luukkuritilän kanssa... Tuleeko sieltä savut sisään? Entä kipinät ulos?

Noh, kattavan koekäytön perusteella olemme todenneet molemmat pelot aiheettomiksi. Ollaan modifikaatioon todella tyytyväisiä. Juuri sopivasti tehty ennen syksyn ja talven pimeitä. Kyllä kelpaa hykerrellä saunan lauteilla itse väsätyssä valo/ääni/tuoksu maailmassa jollaista ei missään muualla koe. Kylmä olunen toisessa kädessä ja vaimo kainalossa... 😍



Ne on tällaset egolle pienet asiat juuri niitä oikeasti maailman suurimpia juttuja!


💖