sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Piparin tuoksua torppaan



Minä olen viimeksi leiponut pipareita lapsena kotona asuessani, silloinkin taisi käydä niin jotta taikina maistui enemmän kuin leipominen.

Nyt tuli fiilis leipoa piparin tuoksua Tuiskulaan. Eikun tuumasta toimeen.

Meill√§h√§n ei ollut kaulinta, joten mars ostoksille. Kaulinta suunniteltiin ensin itse teht√§v√§ksi, mutta kaikkia tarvittavia ty√∂kaluja ei rakkaan Welmerin merikontista l√∂ydy kaulimen valmistukseen vaikka puutavaraa olisi kosolti. Siisp√§ luotamme "kaupan t√§din/sed√§n" kaulimeen yht√§ vakaasti kuin taikinaankin. 

Pitihän kaupan tuotteeseen kuitenkin personoitu silaus saada, joten hubby kaivoi kolvin esiin ja niin syntyi Justiinalle oma kaulin.




Kun kaikki tarvittavat aineet ja tarvikkeet olivat kasassa starttasi leipomusinferno kyökissä.
Ja kuten lapsenakin, edelleen se taikina maistui... Rakas Welmeri jo naurahtikin lausahdukselle "yksi nökäre vielä".
Oli todella se kotosaa leipoa ja koristella pipareita. Taidetaan ottaa t√§st√§ perinne Tuiskulan jouluihin. 
Ehkä ensi jouluna kokeillaan rakentaa pienoismalli Tuiskulasta...


Siinäpä ne lempparimuotit; Tuiskulan kuuset ja me tontut ketkä täällä asustelee.



Tunnelmallinen leipomishetki ja herkullinen tuoksu torpassa.

Kaulin ripustettiin keittiön seinälle odottamaan Justiinan seuraavaa käyttötarvetta.

ūüíď


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Hammaspeikkojen jouluyllätys


Joulunpyhät ovat hammaspeikkojen kulta-aikaa.

Herkkuja notkuvat pöydät kaikkialla ja yömyöhään vielä muutama suklaakonvehti sujahtaa suihin makoisiin.

Eivätpä peikot arvaa, että tänä jouluna Tuiskulasta tuulee täsmäiskun muodossa takaisin.
Nimittäin...


Voi riemua kun löysimme Kukkapuoti Vilhelmiinasta puisia hammasharjoja.

Heti syttyi ajatus nimikoiduista hammasharjoista läheisille. Meillähän on kotona rakkaalta anopilta saatu puu / nahkakolvi, joten tuumasta toimeen.






Työnjako oli selkee. Minä luonnostelin nimet ja sydämet harjoihin ja Welmeri poltti kolvilla mallin mukaan. Tämän jälkeen askarteluboxin uumenista kartonkeja pöydälle ja sieltä syntyi harjoille jouluiset korttipohjat.





Hammasharjat matkasivat jo joulukorttien mukana m√§√§r√§np√§√§h√§ns√§, joten t√§m√§n postauksen voi tuutata eetteriin ilman ett√§ pilaa yll√§tyst√§. 

Me otimme heti harjat k√§ytt√∂√∂n, mukavan tuntuiset k√§ytt√§√§. 
Kivointa näissä tietysti on persoonallisuus ja ekologisuus.

Meidän perheen harjat vaihtuivat nyt muovisista puisiin.
 Toivottavasti n√§it√§ jatkossakin l√∂yt√§√§ Vilhelmiinasta.

Mitenk√§s siell√§; s√§hk√∂harja vai perinteinen? 


Muistakaa pest√§ hampaat aamuin illoin ūüėĀ


tiistai 18. joulukuuta 2018

Tuiskulan tonttujen tohinaa



Joulukuu on mukavaa näpertelyaikaa.

Monenmoisia ideoita tulee mitä askarrella ja tuntuu, että ihan kaikkeen ei edes aika riitä. Askartelun lomassa syntyy uusi idea ja sitten taas mennään.

Alakertaan on askarteluboxit levitelty ja illan himmetess√§ hiuksista l√∂ytyy teippi√§ ja liimaa. 
Rakas Welmeri hälytetään bravuurejaan tekemään eli mm. polttamaan puuhun minun piirtelyjäni. Niin se hubby aina tiitterästi ulkopuuhistaan taapertaa sisälle torppaan ja tarttuu tuumasta toimeen.

Ihana Welmeri ūüíď







Minun lempipuuhaani on korttien askartelu. Taidan jopa panostaa niihin enemm√§n energiaa kuin itse lahjoihin ūüėā

Me pyrimme aina tekemään itse tai tuunamaan lahjoja. Kaikkea ei tietenkään voi itse värkätä ja silloin suosimme suomalaista käsityötä ja / tai paikallisia kivijalkamyymälöitä.


Yll√§ olevassa kuvassa minun mielt√§ l√§mmitt√§√§ kastelahjani vuodelta 1976. Kynttil√§njalka sek√§ rakkaan pikkuserkun maalama joulutarjotin vuodelta miekka ja kyp√§r√§. 
Nostalgiaa ja lämpöä.
ūüíď



Mitenkäs siellä askartelut sujuu?

Meneek√∂ maltilla vai l√§hteek√∂ lapasesta niink√∂ mulla? ūüėā


Tuossa m√§nn√§p√§iv√§n√§ varroimme kalkkunan paistoa, tekasin raikkaan boolin seuraksi. 
Valkkaria, sidukkaa ja jäähdytettyjä hedelmiä.
Tämä oli hyvää ja tuli tarpeeseen varsinkin itse kalkkunan maistamisen jälkeen...

Eipä niin paljoa harmittanut kokkauksen mauttomuus ja uuninpesu iltapuhteena, iloliemen lämmittäessä mieltä. Tuosta kalkkunapäivästä saiskin jo oman stoorin aikaseksi!

Naurettiin, ett√§ somessa se n√§ytti hyv√§lle mutta kyll√§ me tunnustetaan et m√∂nk√§√§n meni. 
ūüėāūüėāūüėā

Laitetaanko siell√§ kalkkunaa? 

----


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

DIY ampumamynttöset & jännevaimentimet silvuplee


Me täällä Tuiskulassa fanitellaan kaiken maailman puuhastelua.



Miten saatte ajan kulumaan siellä metikössä?
Eikö vaimosella tule aika pitkäksi kun olen merellä?

...

Meitä naurattaa moiset ihmettelyt, sillä meistä itsestämme tuntuu ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja kaikkeen mitä haluaisi puuhastella. Tuiskulassa ei todella tylsiä hetkiä ole. Jo pelkkä karvalapsien hyvinvoinnin varmistaminen vie tunteja päivässä. Pitkät 1-2 tunnin metsälenkit, pupulan päivittäinen muonitus / huolto sekä tietysti tämän oman pienen torppamme askareet pitävät meidät kiireisinä joka päivä.

Sitten on tietysti muitakin askareita, niitä mielikuvituksen mukanaan tuomia pikkujuttuja.

Eräänä päivänä päätimme valmistaa vastakaarijousiimme jännevaimentimet. Sellaiset pienet karvapallot jänteen molempiin päihin... Olemme nähneet niitä netin ihmeellisessä maailmassa ja tuntuvat kyllä vaimentavan hienosti jänteen tuottamaa ääntä nuolen lähtiessä liikkeelle.

Tuumasta toimeen siis...


Mitä meillä täällä tiluksilla olisi josta moiset karvapallot saataisiin kyhättyä? No ainakin meillä on vaimoseni villalankaa.


Väriksi valikoitui sammalen / metsänvihreä, tottakai...


Vaimosein tiesikin heti miten moiset pallot saataisiin aikaan... Lankaa kierretään tollaisen pahvista leikatun rinkelin ympäri. Kun on kierretty riittävästi, leikataan rinkelin ulkokehä auki saksilla ja vedetään keskelle solmu. Ja kas näin meillä on söpö karvapallo valmiina. Kätevää!


Karvapallon keskinarut jätetään sen verran pitkiksi että ne saa pujotettua jousen jänteen säikeiden välistä & solmittua paikoilleen.



Lopuksi leikataan kiinnitysnarujen päät samaan mittaan muun karvapallon kanssa.

Siin√§p√§ se, eiku kokeilemaan ūüėä


Jopas oli karvakasoilla vaikutusta!

 Ilman vaimentimia jousen √§√§ni on aika ter√§v√§. Karvapalloilla taas todella pehme√§ "thump".
Kerkesin jo innostua hommasta toden teolla, kunnes kuudennen tai seitsemännen nuolen kohdalla huomasin miten ylemmästä pallosta pölähti langat taivaan tuuliin samaan aikaan kun nuoli lähti matkalleen kohti taulua. Vielä yksi nuoli tämän jälkeen ja molemmat pallot hajosivat tyystin...

ūüėā

Olimme selke√§sti aliarvioineet j√§nteess√§ liikkuvat voimat. Okei, tuli todistettua ett√§ itse tuollaiset vaimentimet voi tehd√§ ja ne todella toimii. Mutta nyt on vet√§ydytt√§v√§ takaisin suunnittelup√∂yd√§lle sen suhteen, mist√§ materiaalista pallot ja varsinkin se pallon ytimess√§ oleva lanka on teht√§v√§. Mietittiin, ett√§ ydinlanka voisi olla yksi k√§yt√∂st√§ poistetun j√§nteen s√§ie? 

T√§llaista se puuhastelu nimenomaan on. Joskus onnistuu, joskus ei. Noita j√§nnevaimentimia kyll√§ saa tilattua netist√§ ~10-15€ kpl. Mutta onko sellaisissa mit√§√§n fiilist√§ verrattuna itse tehtyihin? No ei tietenk√§√§n ole. Jatketaan siis empiirisi√§ tutkimuksia ja palaillaan t√§nne leuhkimaan kun l√§pimurto on saavutettu. ūüėÜ


Toinen projekti meill√§ on ollut talvisten ampumamyntt√∂sten teko. 

Tämän projektin vetovastuu on rakkaalla vaimolla, sillä meikäläisen kutomiskokemus rajoittuu yhteen kokeiluun. Kokeiluun jonka alkajaisiksi tuumasin reteesti: "Tekastaampa tästä nopeesti vaimolle pipo"...

Projekti eteni aina ensimm√§iseen k√§√§nn√∂spisteeseen saakka joka lannisti miehisen tikapuuhermostoni niin, ett√§ pipo j√§i siihen. T√§ytyy joskus kokeilla uudelleen nyt kun osaa asennoitua kutomiseen oikein. Ei ole mit√§√§n l√§pihuutohommaa todellakaan. 

N√§in meill√§ t√§√§ll√§ iltaisin takkatulen loimussa kutimet kilisee kilpaa tulen r√§tin√§n kanssa. Totesin tossa yks ilta vaimolle, ett√§ t√§h√§n tyyliin vietetty ilta on kodikkainta ikin√§. ūüėć

Mynttösistäkin tulee metsänvihreät, kuinkas ny muuten...


Valmiit! ūüėä

Mynttösistä tehtiin tarkoituksella reilut. Periaatteessa noi on siis suorat putkilot joissa on peukalolle oma aukkonsa. Sormien päässä "putki" on niin pitkä, että sormet saa sinne kokonaan piiloon. Ammuttaessa vain rullaa putkesta sormet esiin ja antaa soittaa. Itse ampumahanskan voi laittaa mynttösen päälle kuten kuvassa tai kokonaan sen alle suojaan.

N√§ist√§ tuli kerralla hyv√§t ja monik√§ytt√∂iset pukineet. 


Sellaisia puuhasteluja tällä kertaa. Toisessa lopputulos oli toivottu ja toisessa taas egon suunnitelmat eivät käyneet todellisuuden kanssa yhteen ensinkään.

Jännevaimentimien epäonnistuminen olisi voinut saattaa omassa egossaan totaalisesti nukkuvan apinapolon tyystin raivon valtaan. Olihan noihin palloihin kulutettu kokonainen päivä ja ne tuhottiin muutamassa sekunnissa. Näin se kuuluisa v*tutus toimii... Sehän ei koskaan ole mitään muuta kuin oman egon kuvitelmien ja vallitsevan todellisuuden välinen kuilu.

Todellisuudessa meill√§ oli kuitenkin hauskaa tehdess√§mme noita pallukoita, ja lopulta opimme t√§st√§ kokemuksesta my√∂s jotain. Kaljulle apinalle t√§llaiset ns. vastoink√§ymiset ovat niit√§ arvokkaimpia oppitunteja el√§m√§√§n. Joten mik√§ siis meni oikeasti pieleen? No ei yht√§√§n mik√§√§n ūüėČ

Harrastaakos meidän lukijakunnassa muut tällaista "puuhastelua"?

Onko teill√§ jakaa hauskoja kokemuksia siit√§ kuinka jokin vimmalla puuhasteltu askare lopulta ep√§onnistuu totaalisesti? 

...

I haven't failed.
I've just found 10 000 ways that won't work
                                                                                                                Thomas Edison