torstai 25. tammikuuta 2018

Meidän rakas Hehku puolivuotta

6kk sitten elämämme Tuiskulassa muuttui... Perheeseemme tuli ihana uusi jäsen "Hehku".

Hehku sai nimensä nuotion lämpimän hehkun mukaan. Nyt 6kk myöhemmin voidaan vain ihmetellen todeta, miten nappiin tuo nimi osuikaan. Vaikka Hehku on rotukomboltaan melkosen kova, ehkä jopa hieman pelottava (isä Rottweiler & emä Sakemanni), on se luonteeltaan mitä lämpimin koira omalle perheelleen. Hehku on täysin peloton, mistä johtuen sillä ei myöskään ole mitään ongelmia sosiaalistumisessa uusiin ihmisiin, eläimiin tai tilanteisiin. Kaikkeen mennään häntä viipottaen ja innolla.

Olemme rakkaan vaimon kanssa jotenkin totaalisen pöllämystyneitä siitä, millainen luonne tällä meidän nappulalla on jo nyt. Hänhän on ihan vauva vielä, 6kk. Mutta monella tapaa jo niin kypsä ja rauhallinen. 

Katsellaampa Hehkun 6kk synttärien kunniaksi kuvia & yritän välittää hiukan niitä fiiliksiä mitä tämä luontokappale meille olemassaolollaan suo. 

💖

Noin 5kk iässä Hehkun vartiovietti heräsi. Sen jälkeen kaikki tonttimme lähistöllä tapahtuva toiminta ilmoitetaan meille mahtipontisen jyrähtävän haukun kautta. Hehku ei hauku koskaan turhaan, vaan aina aiheesta. Mikä on meistä myös todella mukavaa... Lienee tietty niin, että aina koira omasta mielestään aiheesta haukkuu?

 Kun kuulimme Hehkun vartiohaukun ensimmäistä kertaa, saimme kylmiä väreitä. Miten noin nuoresta nappulasta voikin lähteä sellainen jyrähdys. Jos satut olemaan vieressä kun kaveri jyrähtää, niin mahasta se ottaa! 💪

Hehkulla on siis tapana haukkua vain ilmoittaessaan meille jostakin ulkopuolisesta asiasta minkä se on havainnut. Mikäli Hehkulla on meille jotain perheen sisäistä asiaa, vaikkapa sen omiin tarpeisiin liittyvää, se juttelee meille sellaisella hassulla murinalla / mongerruksella. Ihan kuin se yrittäisi puhua, mutta äänihuulet ei vaan tuota suomea. Niin siistiä!

Ihan pienestä lähtien Hehku on köllinyt meidän rinnan päällä... Emmepä aluksi ajatelleetkaan, että se tulee harrastamaan sitä myös "hiukan" isompana. Nykyään kun se 35 kiloisena remuaa päälle, niin alkaa isäntä ja emäntä olla helisemässä. Rakkaus tuntuu rajulle 😍

Mut onhan sen kanssa niin makee painia. Ei tarvi pelätä että särkyy, vaan Justiinakin on todennut että ihan tosissaan saa punnata. Meillä onkin monesti Tuiskulassa sellainen perheen yhteinen iltavilli ennen nukkumaan menoa. Siinä remutaan koko konkkaronkka täysillä lattialla, sängyllä, sohvilla. Painitaan, rapsutellaan ja mesotaan niin että ihan kuuma tulee. Iltavillin jälkeen minä lähden pojan kanssa "poikapissalle" ulos ja sen jälkeen sit rauhotutaan nukkumaan. 

Mun lempikuva 😍

Hehku on ihana köllöttelykaveri. Se tykkää tunkea ihan liki & kiinni isäntäänsä / emäntäänsä. Miten monesti ollaankaan nukuttu Hehku kirjaimellisesti kainalossa selällään. Tai sitten se tulee viereen kyljelleen ja tarttuu etutassuillaan kaulasta kiinni, ottaa ikäänkuin haliin. Voi luoja noina hetkinä sitä tuntee elämän lämmön parhaimmillaan. Miten aito ja aina läsnä voikaan luontokappale olla. Hehkuhan on läsnäolollaan alati mallina myös isännilleen. Se opettaa meille tärkeitä läksyjä elämästä ja egottomuudesta. 💗

Kuvassa Hehku ensimmäistä päiväänsä Tuiskulassa. Nuotion äärelle vietiin poika köllimään...

Hehku & nuotion hehku. 😍


Hehku on meillä KAIKESSA mukana. Ja kaikkeen se myös haluaa osallistua. Se seuraa isäntiään kuin "hai laivaa" ja osallistuu kaikkeen toimintaan. Välillä tämä voi meistä tuntua rasittavalta, kunnes tajuamme siirtää suorittavan egomme syrjään ja näemme miten kultaista sekin todella on. 

Pussailu on meidän perheen lempihommaa. Me pussaillaan kaikki ristiin ja ollaan yhtä sakkia, Tuiskulassa vallitsee aina lämpö. Se lämpö tulee tällaisista perustavaa laatua olevista jutuista. Pusut, halit, lämpimät sanat & teot. Hyvää karmaa kaikille elollisille. 😍

Näin nautiseen perheeseen kun tullaan, niin lelut on nautisia myös. Hehku sai omakseen pätkän solmittua laivan käytöstä poistettua trossia. Siihen se iski heti ensipäivänä naskalinsa kiinni... Ja nyt 6 kuukautisena retuuttaa tätä varsin kookasta solmuviritelmää jo helposti pitkin Tuiskulan kallioita. Tämä lelu kestää. 😏


Hehku vajaa 4 kuukautisena. Naperon pyöreys alkaa näyttää ensimmäisiä merkkejä hälvenemisestä, lihaksia alkaa tuntua siellä sun täällä... Apua se kasvaa nopeasti. 😙

Hehkun ja Olivian yhteiselo on myös löytänyt uomiaan. Toisinaan poika kyllä villiintyy ja yrittää saada Oliviasta leikkikaveria, ja silloin joudumme puuttumaan tilanteeseen. Olivia kun ei enää oikein ole leikki-iässä. Eikä se raameiltaankaan oikein kestäisi sitä menoa... 

Metsälenkit ovat jokapäiväistä herkkua meidän perheessä. Hehku saa olla vapaana ja juosta sydämmensä kyllyydestä. Se ei koskaan lähde kauaksi isännistään, joten vapaalenkit ovat myös rentouttavia meille "vanhemmille". Hehkusta ei tarvitse olla huolissaan ollenkaan. Se pitää itse huolen, että meidän remmi on koossa.

Koska Hehkusta arvatenkin tulee aikuisena suhteellisen "pelottava ilmestys". Hankimme hänelle ajoissa kunnon valjaat. Tässä niitä sovitellaan päälle, vielä hiukan isot... Muttei kauaa.

Tuiskulan tontin rajat on tarkoitus aidata mahdollisimman luontoon sopivalla metodilla niin, että aita toimii Hehkulle henkisenä viitteenä siitä missä alueella hän voi vartiointiaan harrastaa. Emme halua, että Hehkusta tulee naapureille mitään pelkokertoimia sen kummemmin. Sillä vaikka itse tiedämmekin miten kultaisesta pojasta on kyse, ei sitä samaa voi jokainen ohikulkija tietää. Ja onhan meidän tarkoitus hankkia tontillemme myös muita otuksia, joten aita tulee tarpeeseen myös sitä kautta tulevaisuudessa. Mutta näistä suunnitelmista lisää myöhemmin... 😉

Olemme miettineet, miksi Hehku on näin helpolla kasvanut näin makeaksi perheenjäseneksi? Ollessamme Kalajoella jouluna ja käydessämme Ylivieskassa tervehtimässä anoppini äitiä, kävin Hehkun kanssa lenkillä kerrostalon pihamaalla. Vastaani tuli eräs rouva pienen villakoiran kanssa. Annoimme koirien haistella toisiaan ja rouva uteli minulta mitä rotuja Hehkussa on. Vastattuani, sain sellaisen osaa-ottavan huokauksen ja toteamuksen että: "Nonni, haasteita riittää. Koittakaa pärjätä".

Mutta vielä mitä? Hehku on oppinut ne asiat mitä meidän on tarkoitus sille opettaa, todella helposti. Olemme linjanneet, ettei meillä ole egojemme kautta tarvetta opettaa Hehkulle yhtäkään ylimääräistä ns. sirkustemppua. Muutama ihan perusjuttu ja siinä se.

Tärkeintä, että Hehkulla ja meillä on yhdessä makea elämä. Ja poika on oppinut kaiken niin helpolla. Se ei haasta meitä kumpaakaan sen kummemmin, eikä sillä ole mitään tuhoamisviettiä tavaraan jne. Se on niin helppo kaikella tapaa, ettei meinaa uskoa todeksi.

Olemme keskenämme pähkäilleet, että voisiko Tuiskulan yleinen ilmapiiri olla vain niin hemmetin hyvä... Et eläin vaistoaa sen ja voi tätä kautta hyvin? Sillä kun meillä isännillä on asiat hyvin ja elämä mahdollisimman egotonta, ongelmat loistavat poissaolollaan eikä ilmassa ole painoja. Eläin varmasti vaistoaa sen ja sillä on helppo olla.

Olisiko niin, että Tuiskulassa yhdessä saavutettu karma loistaa meille Hehkun kautta?

Enivei, 6kk. puhtainta koiran omistajan onnea takana ja toivottavasti monia makeita vuosia edessä.

Hehku loistaa elämässämme tavalla joka on täysin korvaamatonta. Se on monella tapaa viisaampi elämän suhteen kuin isäntänsä ja täten iso osa perheemme läsnäoloa ja karmaa.

Kiitos Hehku, alias Herra Miikkulainen 😉 💖


21 kommenttia:

  1. Onnea pienelle isolle ja emännälle&isännälle!
    Ihanalta kuullostaa tuo teidän lapsukaisenne ja perhe-elämänne. ❤

    Mä oon niitä jotkä vähän pelkää isoja vieraita koiria parin ikävän kohtaamisen jälkeen.
    Silloin kun lapset omivat pieniä, eräässä talossa pidettiin välillä paria samojedia ja yhtä rotikkaa irti asuntoalueella. Kertaalleen menin ovelle, kun ne näin. Vähän turhan vaarallista, kun lapsia on ympärillä kymmeniä, koiran omistajilla ei yhtään. Lapsi ei välttämättä osaa paijata nätisti, tai koira huomioida koko eroa.

    VastaaPoista
  2. Suloiset kuvat ja niin suloinen Hehku♥ Tuo nimi kyllä sopii ihan täydellisesti! Varmasti pitää paikkaansa että koira (tai mikä tahansa eläin:) nauttii elostaan ja sen on hyvä olla kun ympäristö huokuu hyvää oloa, niinkuin teillä! Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤ Mukavaa viikonloppua sinnekin 😍

      Poista
  3. Ihana Hehku! Tämmöiset postaukset ei tee ollenkaan hyvää mun koirakuumeelle. Vielä ei ole koiran aika. Ei.
    Rentoa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna ❤
      Iloa uuteen viikkoon 😍

      Poista
  4. En kestä mikä söpöliini ja mikä komeus teidän karvakuonosta on kuoriutunutkaan. Uskon, että eläimet tuovat hyvää karmaa ja siksi edesmenneen kisumme nimikin oli Onni ja uskon, että hän sitä onnea meille toikin <3 Mukavaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia 😙
      Onnenhetkiä uuteen viikkoon ❤

      Poista
  5. Moikka! Laitoin sinulle sähköpostia. Voitit juuri blogini arvonnassa pinon Roon kankaita. Vastaatko viestiini, niin laitetaan palkinto tulemaan? Onnea! 💖💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeeeee 💗💗💗
      Kiitos Teresa 😙
      Nyt pääsee ajelemaan anopilta saadulla saumurilla 😍

      Poista
  6. <3 Koirakuume kasvaa! <3

    Hehkusta puheen ollen: Blogistani marjaanablog.blogspot.fi löydät linkit ja vinkit uuden Hehku hyvinvointiketjuun iiittyen ja toivottavasti myös muuta luettavaa kasvisruokiin ja ekologisiin valintoihin liittyen, tervetuloa :)

    Iloa ja ihania hauvahetkiä talveen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana 😍
      Käymme tutustumassa, ekologisuus kiinnostaa aina.
      Mukava mennä katsomaan blogiasi.
      Ihania talvipäiviä sinulle 💙❄☃️

      Poista
  7. Oi, että tuo teidän Hehku on aivan ihana<3 Hyvin samanlaiselta kuullostaa luonne ku meidän Amalla, joka on rottweiler:) Tainnu rotikka geenit tulla vahvasti esiin herralla<3 Meillä neiti haukkuu myös vaan silloin ku kotona ilmoittaa "uhkaavista äänistä" ja autoa vartioi:D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤🐶🐾
      Amalle rapsutuksia wuf 🐕 & ihanaa helmikuuta 💗🎀

      Poista
  8. Aivan ihana teijän Hehku<3 Hänen luonne kuullostaa hyvin samanlaiselta kuin meidän rotikka Amalla<3

    VastaaPoista
  9. Ihana mussu! Ihan rotikalle näyttää, vaikka saksanpaimenkoiraa seassa onkin. Meillä on ollut kolme urosrotikkaa. Yleensä pullistelu on alkanut reilun vuoden iässä ja sitä on jatkunut sinne reiluun kahteen vuoteen. Pitää vain olla johdonmukainen ja jämäkkä ja lopputuloksena on maailman paras kaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu 😍🐶🐾
      Kyllä, olet oikeassa 🐾🐾 Nämä jässikät kaipaavat rakkauden lisäksi jämyä ohjausta. Hehku on valloittanut meidän sydämet täysin 💗💗💗
      Tunnelmallista lauantaita ⚘💚🍀

      Poista