maanantai 26. helmikuuta 2018

Harakanvarpaat



Kalajoella 1.12.2008
Maija-Liisa Rahja

Noin kolme vuotta sitten alkoi Kalajoen kansalaisopiston kirjallisuus ja kirjoittajaryhmä esiintyä nimellä: "Harakanvarpaat". Kirjoittajat olivat jo testanneet taitojaan mm. sijoittumalla kirjoituskilpailuissa, niinpä haave omien tekstiensä painattamista oikein "kansien väliin" ei enää tuntunut kovin mahdottomalta.
Tuli piankin ilmi ettei se homma ihan halpaa olekaan, etenkin kun halusimme joukkoon värikuviakin. Määrätietoisesti aloimme koota varoja kirjaamme varten. Onneksemme saimme myötämielisiä tukijoita Kalajoen kaupungin sivityspuolelta ja Kalajoki-lehti on pitänyt kiitettävästi itseluottamustamme yllä julkaisemalla tekstejämme aika ajoin.
Kaikki olemme ahkeria kirjaston käyttäjiä, joka onkin välttämätöntä tässä hengen harrastuksessa. Ryhmän jäsenet ovat omien kirjoitustensa suhteen olleet hyvinkin itsekriittisiä ja saaneet melko vapaasti valita (kuvia myöten), mitä tähän antologiaan haluavat antaa. Niinpä toisilta on tekstejä vähän enemmän ja toisilta taas kovinkin vähän. Joukkoon kuuluu niin "ikänsä kirjoittaneita" kuin vasta-alkajiakin ja ikä rakennekin on homogeeninen, joten jokainen löytää varmasti yhteyksiä näistä kirjoituksista.
Olen ylpeä "Harakanvarpaista", joihin olen saanut tutustua ja hypellä tunnelmasta toiseen hyvinkin intiimeillä alueilla, suurella luottamuksella, näiden vuosien aikana. Monet naurut on naurettu ja välillä itkettykin, kuten elämään kaikkinensa kuuluukin. Kiitos siitä!
Kiitos myös vielä kerran edellä mainituille sponsoreillemme Kalajoella, jotka mahdollistivat tämän kirjan synnyn.
Toivottavasti tämä on vasta alkua monille tuleville hengentuotteille oman identiteetin kohottamiseksi ja säilyttämiseksi alueellamme.


Näillä saatesanoilla alkaa Antologia Harakanvarpaat.
Kirjaan on valikoitunut kolmentoista kirjoittajan tekstejä, sekä runoja, 
että proosaa vuosilta 2002-2008.
Rakas anoppini Maikku on toiminut ryhmän ohjaajana.
Tässä kirjassa saamme nauttia anopin runollisuudesta. Runojen kirjoittamisen lisäksi, hän lausuu niitä erinäisissä tapahtumissa ja juhlissa. Minulla on lämmin muisto yhdestäkin illasta Kalajoen lomalla, kun istuimme anopin sohvalla takkatulen loimussa kuunnellen hänen lausumaa runoa. Se oli kaunis hetki.

On selvää, että täältä tulevat geenit rakkaan Welmerin taidokkaaseen kirjoittamiseen, sekä luovuuteen.
Ranta
Runoileva Merikarhuni
Runo mieheltäni...
Ikävä, osaisinki selittää?
Tuiskula
Anoppi on taiteilija monella saralla, ehkä joku kerta kerromme täällä blogin puolella hänen maalauksistaan. Meidän kodissamme on anopin maalaama taulu Ulkokallasta ja sen majakasta tuomassa torppaamme kotikonnun merellistä tunnelmaa.


Ninalle ja Wellulle
Sielun virkistykseen "kyyhkyläisille"
21.9.2016
Anoppi + äiti

Me saimme tämän kirjan ollessamme häiden jälkeen kotikonnuilla lomailemassa.
Siitä olemme kirjoittaneet tänne
Paluu juurille --- Vahvat naiset


Teokseen ovat kirjoittaneet anopin lisäksi

Ainasoja Reijo
Bäckman Inga
Hietalahti Aulis
Isopahkala Tuula
Järvinen Airi
Kankaanpää Hanna
Laitala Marika
Nurro Pentti
Prittinen Eila
Rahko Eeva-Kaisa
Seikkula Kaarina
Tanhuala Liisa


Rakas lukijamme, otahan kupponen kuumaa ja heittäydy hetkeksi runouden maailmaan ihanan anoppini runojen myötä.


Lataus

Elämä
jossain tähtisumun tuolla puolen

Pimeässä jalkaterä
maatuva tuoksu sieraimissa
taskun pohjalla hiekkaa

Pysähdyn rantaviivalle
missä tuuli lävistää aineen

Leikiten
murskaa mustat marmorikuulat

Kiittäen nousen lintujen parveen

Taas jaksan laskeutua
kamaran kiviseen syliin.



Latvukset

Kerros kerrokselta helmat heiluen
värit kipuavat latvuksiin

Saarten loistavat majakat
oppaina hämärässä

Kisaavat pilvien sieppareina
hautojen reunoilla



Villi tamma

Napse pakahtuva ohimoissa
paisuu sydän
tumma suonten kumu

Peittää paikan
puristuneet luomet

Tahdon yltää sinuun

Villi tamma
ikävässä laukkaa
vetovoimaa vailla

Jylisten
kipunoiden tanner

Ettet mitään muuta
kaipaa muista



Tunne

Hymysi valahtaa lävitseni
kuin kuuma tina

Täyttäen koko olentoni

Hallitsematon hehku
säteilee ulos

Silmistä ihosta
saa jäsenet liikkeeseen

Sanat pulpahtavat
tahtomattaan
huulien onnellisuudesta

Ilman ajatuksen pohjaa

Mentyäsi
pala palalta
sidon itseni kokoon

Muita varten



Vierelläsi

Sinä heilautat kätesi
vuoteeni puoliskolle
kuin tutkan

Merkiksi
ruumiisi halusta
purkautua

Et tunne muita keinoja
lähestyä naista
jonka kanssa elät

Kaikki se tiedon määrä
joka on ahdettu sinuun
ei auta elämässä
läheistesi kanssa

Olet uponnut arvomaailmaan
josta sieluni ei sinua tavoita

Lihan yltäkylläinen tarjonta
ei voi tyydyttää hengen ikävää

Kykenemättömään vanhuuteenko
on jaksettava odottaa

Vasta sittenkö
kuoleman porteilla

Huomaat
ihmisen vierelläsi

Avaat sanojen puhdistavan virran

Näinkö viimein
yhdessä saavumme

Toiseen todellisuuteen



Alaston

Jotta kaikkien olisi hyvä
suljet ulkopuolelle

Tarpeetonta jaloutta
aliarvioidulle tunteelle

Jonka elinikä
vaikeuttaa sijoittamista
vakiomalleihin

Energiaa et voi estää virtaamasta
suunnan voit muuttaa
väkivalloin

Suojaksi elämällesi
jonka sisällä pyristelet
alastomana

Pakoon pääsemättä



Unien leimu

Vanha kuu haikeana pää kallellaan
puhaltelee puhurikääröjä
tummien vesien päällä

Tavoittamattomissa kynnet leikattuina
yläpuolelta laskeutuu katoksi
tähtien puhkoma avaruus

Paukkuva takkatuli rytmittää
radion monotonian
humisten tuuli väistelee nurkkia

Historian vankien loikat lyhenee
ovet lukitaan
tassutellaan soppien suojiin

Energia ikuisessa kierrossa
väsymätön
palavien unien leimuun



Voittamaton

Vajoava proomu
keula uhmakkaana irvistävin perin
aaltojen loputtomassa syleilyssä

Ruostunut lipputanko
nipinnapin leikattu ruoho
ohdakkeilla tapitettu perunamaa

elämän inflaatio

Viikosta varastettu ajaton aamu
immuunikadon estoon
voittamaton



Täyttymys

Naristen ja paukkuen huomenlauluansa laulaa
meren villin syleilyssä - vanha pursi tätä hetkeä

Ilman purjeen voimaa peräsimen suuntaa
velloo sinne tänne - päällä rauhattoman ranta-aallokon

Alistuen ankkurinsa painoon - kytkettynä hamppuköysin
pohjatuulen kylmään laituriin

Kyti kaipuu kokkapuussa

Aine ajanlaskun määrää vailla - massa lukua tai äärtä
kahleet irti hiersi - rujon tervakylkisen

Syöksyi viimein tummaa painoansa vailla
ulapalle kantamattomiin - kyljet kipunoiden ylväin mastoin

Taakse kaareutuvat horisontin - karittomaan väylään
maatuulen lämpö hellin saattoi saarten tyveneen

Itkeäkkö täyttymystään voisi



Yksilön vapaus

Pystytetyt panderollit
sammaloituneet

Ohjaimissa yksilöt
perimänsä vangit

Vapaudesta romahtavat sillat
jähmettyvät virrat

Ympärillä ulvova lauma
teroittaa kynsiään

Kohtaamaton silmien meri
uutta syntymää odottaa...



Upeita runoja, syvällisiä ja koskettavia.
Kirjassa on 30 anopin runoa, tähän kirjoitin muutaman. 
Sanotaan, että runous on sielun ruokaa. Me allekirjoitamme sen.

Maikku, äiti & anoppi.
Olet maailman rakkain meille.
💓

Tänään oli kaunis ilma kuvata ulkona, kotikalliolla, kimaltevan lumen ympäröimänä.
Kahvin aromit vain voimistuivat pakkasviimaa hengittäessä ja auringon säteet lämmittivät poskipäitä.
Tullessani sisälle, meidän lempeä jättiläisemme Hehku nautti ruusujen tuoksusta. Hän tekee sen melkein joka päivä, että käy kukkasia nuuhkimassa pöydältä. Nyt minä ennätin sen ikuistamaan kameraan.

Nähkää elämän kauneus ympärillänne ja nauttikaa.




Me osallistumme Kahden talon väkeä - blogin tämän viikon teemapostaukseen: Runous.
Käykäähän lukemassa muidenkin ajatuksia runoudesta täältä KLIK

18 kommenttia:

  1. Olipas kauniita runoja ja niin ihastuttavat kuvat. :) Kiitos niiden jakamisesta ja haasteeseen osallistumisesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi 💗 Ihana haaste ✒️📜💭

      Poista
  2. Olipa ihana postaus ja upeita runoja ❤ Mukavaa uutta viikkoa ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️❤️❤️
      Lämpöisiä ajatuksia pakkaspäiviin 🤗😘

      Poista
  3. Todella kauniita kuvia ja ihania, koskettavia runoja <3

    VastaaPoista
  4. Tunne runo vei mennessään. Kyllä aina ihailen ihmisiä, jotka tunteet ja ajatuksensa saavat runoiksi käännettyä. Ihana anoppi sinulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi ❤️ Anoppi on kyllä 💎💙

      Poista
  5. Aivan mahtava juttu, että kirja ja anopin kauniit runot saatiin kansiin. <3 Liikutti sydänalaan asti, että siellä on myös selkeästi mitä lämpöisin miniä-ja anoppisuhde. <3 Ihanat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiia 💗💗💗 Ihanasti kirjoitit 😘🤗

      Poista
  6. Tunne ja Vierelläsi pysäyttivät ja ne piti useampaankin kertaa lukea.
    Mukavaa pakkaspäivää teille! Täällä ainakin on ennätyslukemat tälle talvea.

    VastaaPoista
  7. Ihanat runot ja kaunis kirja. Pakko kuitenkin näin koiraihmisenä todeta, että Hehku varasti shown...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu ❤️
      Joo, Hehkulilla on taipumusta olla huomion keskipisteenä 😍🐾❤️

      Poista
  8. Voi miten kaunis postaus❤ Ihanat kuvat ja runot❤ Kaunista talvipäivää sinne teille❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana ❤️
      Lämpimiä halauksia pakkaspäiviin 😍🤗

      Poista