perjantai 29. kesäkuuta 2018

Tuiskulan Louhi, vol.2


Todella kauan maltettiin odotella Louhen kanssa...

Aamun valjetessa pideltiin kovinta sadetta, nautittiin karvakuonojen kanssa painimisesta ja aamukaffesta. Sadetutka & todellisuus pitivät hienosti paikkansa ja klo.12:00 päästiin jo kaikki ulos pihalle nelistämään... Louhen kimppuun tietenkin 😊

Ajatuksena oli saada Louheen katto  / tärkeimmät seinät joten kuten pystyyn.

Kattomateriaaliksi valikoitui tontilla lojunutta kattopeltiä. Sehän ei materiaalina ole millään tapaa lämmin, mutta pätevä senkin edestä. Joten peltiä laitetaan ja panostetaan sen naamiointiin sit sen verran, että lopputulos on yhtä lämmin kuin Retun / Tahvon kömmänässäkin. 


Hehku & Kide varmaan luulee että tästä tulee niille kämppä? Sen verran ahkerasti olivat mukana toteuttamassa... 


Kattoruoteet tehtiin ihan pokkana karvalaudasta. Ei järin jykevää, mutta ajatuksena on että koko katto tuetaan vielä rankapuilla päältäpäin, koska se pitää sit samalla pellin päälle kasattavan maa-aineksen paikoillaan. Eli näin...


Vähän seinää tuulensuojaksi. Meistä tällanen lautakuosi on makee ja käytännönkin kannalta parempi kuin pelkkä päällekkäin naulattu suora seinä.


Mahdollisimman paljon alkuperäistä puustoa ja risustoa täytyy säilyttää. Louhelle saavutaan ja sieltä poistutaan aina samaa polkua pitkin. Rutikuiva sammal & jäkälä tuhoutuu nääs tuossa tuokiossa jos tuolla nelistää missä sattuu. Nytkin on saatu kyllä tuhoa aikaan, mutta niin vähän kuin suinkin mahdollista.


Maakatto asettuu hienosti Louhea suojaavan ison männynoksan alle.


Peltikaton naamioinnin kanssa riittää hommaa. Se on niin petollisen karu jos vähänkään mistään pilkistää. Rankapuilla ja sinnikkäällä nikkaroimisella se siittä kuitenkin nöyrtyy. 😊


Tuulensuojaseinät kasassa. Kiva kuosi, nyt vaan sitte odotellaan entropian kasvua ja vääjäämätöntä harmaantumista. Saapa nähdä kumpi harmaantuu ensin? Minä vaiko Louhi? 😉


Louhi köllöttää ihan kiinni tossa vanhassa männyssä. Itse männystä ei luojan kiitos tarvinnut katkoa oksaakaan, se otti Louhen syleilyynsä ihan suosiolla. Sopii meidän tyyliin 😍



Katto & seinät saatiin sen verran rivakasti nikkaroitua, että ei maltettu jättää vielä siihen.
Louhen ympäristö on niin makeen aurinkoinen, että päätettiin nikkaroida kylkeen vielä "aurinkoterde". 

Samalla saatiin taas tontilta ylimääräisiä tiiliä ja tollanen muovinen kuormalava piilotettua terden alle tueksi. Siellä ne saa köllötellä katseilta piilossa maailman tappiin. Tais siis kunnes meistä aika jättää ja joku muu tulee Tuiskulaa asuttamaan. Näinhän se menee, omistamisen koko konsepti on täyttä harhaa... Kaikki on täälläkin vain lainassa hetken. 😉

Peltikatto, siinäpä sitä haastetta. Mä olin tän ongelman kanssa jo hiukan epätoivoinen kunnes rakas vaimosein keksi loistavan idean. 

Kunhan meidän karvakuonot hiukan varttuu ja alkaa oleen järkeä sisustaa tuota meidän mökkiä jollain tapaa pysyvämmin... Niin sieltä raijataan muutama lehmäntalja tänne Louheen. Toinen talja nidotaan tonne sisäkattoon peltiä peittämään ja toinen saa tietysti olla tossa lattialla. 😍


Louhen tuulenpuolen sivulle alettiin kasaamaan myös kivimuuria. Ajatus on, että tämä louhen ja ison lohkareen välinen aukko muurataan luonnonkivillä umpeen. Näin täällä vallitsevat länsi / lounatuulet eivät pääse puhaltamaan sukkana sisään. 


Tuiskulan tontilla kivimurkulaa riittää. Tänään ei jaksettu kantaa enempää... Mutta on siellä jo hyvä kivimuurin alku. 


Louheen mahtuu makoilemaan kummin päin tahansa. Tässäkin suhteessa kävi silkka tuuri, sillä ei todellakaan mitottu mitään kun tätä tehtiin. Katottiin vaan mikä hyvin sopisi tän männyn syleilyyn ja sitä tehtiin. 


Tää vetoaa kyllä kaikkiin meikäläisen luola-, erä-, sissi-, nuijamies sopukoihin. En malta oottaa että pääsee tänne ekan kerran vähä tunnelmoimaan. Harmillista että syksyn pimeisiin on vielä aikaa, mun puolesta saisivat tulla jo. 😊

Jaa niin ja aurinkoterdestäkin tuli ihan hyvä. Ei millään tapaa suora mistään suunnalta katottuna kylläkään... Mutta voi kauhia jos tänne jotain suoraa tunkee ni pilalle menee. Tuo kattopelti on siitä hyvä esimerkki ja kauhee työ raiskata se tuolta näkymättömiin. 😆



Mukava heittäytyä tuohon tolpan juureen tauolle & kuvitella tuli nuotioon ja vaimo kainaloon. 😍


Aurinkoterden takareuna > noudattelee meidän suoruusperiaatteita tai pikemminkin niiden olemattomuutta. Kelepaa! 


Näkyy se kivimuurikin siellä jo vähäsen. Vielä pitää jaksaa punnertaa puolet lisää korkeutta siihen...


Tuonne niitä taljoja, vähä jotain kunnon wiskiä ja sitte sitä aitoa oikeeta seuraa. Vaimo, karvakuonot ja luonto. Unelmiahan tässä tehdään ihan omin pikkukätösin. 😍


Sieltä se vähän vielä pilkottaa. Kivimuurin kohotessa aina vain vähemmän...

Enempään ei kummallakaan riittäny paukkuja tänään & huomenna on takuulla välipäivä kaikesta. Mut ollaan tyytyväisiä siihen millaseksi toi muodostuu. Mitä enemmän luontoa käyttää mukana nikkaroinnissa, sitä makeempi siitä tulee.


Stay tuned for vol.3 😍

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No just sellasta pesäkoloa tuosta koitetaan väsäillä =)

      Poista
  2. Jopas on hieno paikka! Ei voi parempaa akkujen lataamispaikkaa olla . Luonto lähellä ja voin näistä teidän kuvista aistia sen hiljaisuuden mitä siellä on. Ei autojen ääniä eikä mitään muutakaan mekkalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto, eipä sitä mikään korvaa. Kyllä täälläkin näin kesäisin mökkiteillä liikennettä piisaa, mutta jahka syksy koittaa ni ihan rauhassa saa sen jälkeen 6-8kk asustella.

      Pitää jotenkin aina muistaa, että luonto on se ykkösjuttu ku täälläkin tuuskataan ja nikkaroidaan. Tuhoa luonto ja voisit ihan yhtä hyvin muuttaa vaikkapa Espooseen. Espoota yhtään halveksumatta, ei vain sopisi meille.

      Kiitos kivoista sanoistasi & makeeta kesää!

      Poista
  3. Ihana piilopaikka luonnon sylissä! Onko teidän tarkoitus yöpyäkin tuolla?
    Oikein ihania hetkiä Louhessa! Onkin hiukan erilainen kuin Turun Louhi, vaikka hienoja ovat molemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka & kiitos =) Tottakai tuolla yövytään koko perheen voimin. Louhesta ei nyt ole kuin 30-40m matkaa tänne varsinaiseen mökkiin, joten jos tulee joku tenkkapoo ni aina voi evakoitua omiin lakanoihin. Lähinnä infernaaliset hyttysmäärät vois olla evakoitumisen peruste... Niitä kun täällä aina sellasissa sykleissä esiintyy.

      Poista
  4. Siitä tulee niin hieno. Kivasti alkaa kivimuuri jo peittäämään piilopesän. Epäilen vahvasti, että louhi harmaantuu ennen sinua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jiihaa, kiitos =) Kivimuuri tulee kyllä olemaan ratkasevassa roolissa et miten kodikas pesäkolo tosta tulee, joten pitää jaksaa niitä tuolla vielä tovi kanniskella. Toivotaampas että ennustuksesi käy toteen & louhi kauhtuu pikapikaa!

      Poista
  5. Aivan mieletön idea ja toteutus! Tuolla kelpaa olla piilossa muuta maailmaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Kiitos kivoista sanoistasi =) Tämä Tuiskulan ja tietty myös Louhen idea on juuri toi mainitsemasi, eli piilopirtti / kupla ympäröivää maailmaa ja kaikkea sitä kouhkaamista vastaan. Vähän niinku protesti, joka myös toimii <3

      Poista
  6. Pystyn kyllä sieluni silmin jo näkemään miten kotoisa paikka tuosta tulee taljoineen kaikkineen, wow!

    Mukavaa viikonloppua teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole kuules yllätys, sillä taidat olla meidän kanssa jonkulaisessa "sielujen yhteydessä". Mukavaa vkonloppua myös sulle =)

      Poista
  7. Ihan mahtavaa! Miten kotoisa ja kutsuva pesäkolo vanhan ja viisaan männyn syleilyssä ❤
    Villi veikkaukseni on että kyllä se luontoäiti louhen harmaannuttaa ennen sinua :D
    Ihanaa viikonvaihdetta teille sinne rauhan ja rakkauden tyyssijaan ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos & kumarrus! Kyllä luonto on kaunis ja aina täältä pisteet sinne. Makeeta viikonloppua myös sinne suuntaan, annetaan kesän helliä meitä kaikkia. =)

      Poista