sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Syksyn suloinen syyskuu


Voi mahoton sentään! Huomenna on lokakuu 😍
Fiilistellään hetki syyskuun taltioituja tunnelmia instagramista.
Me saimme nauttia upeasta loppulomasta ja syyskuun tuulet toivat meriltä kutsun.

Pumpulihääpäivä | 2-year wedding anniversary 080918 ❤️ 


 Elämyksien elokuu 💙🌠


 Cravity is a b*tch 🙈


Life is how you choose to see it. This evening we chose to see an angel diving on a sky. ❤ 
Her glowing body & her right wing. 😉


 Evening at our Louhi ❤️ 
Nothing beats this chandelier 🕯️ 


 Workmood at ranch ❤️


 Women of my life. Wifey & my mom ❤️


Now to me, this is so cute 😍 
Wifey teaching my mom to shoot her recurve bow 😍


 The charm of sea 💙


 💚💚💚


 Scooner Helena. 
This was one of the ships that my grandfather sailed when he was at sea. 
We were a bit emotional here with wifey & our moms ❤️ 
Just looking the bollards on deck & anchor winch. 
 Thinking that my grandfather has once used just those... Nostalgic ⚓ 



 Perfect 2nd. wedding anniversary night. ❤


Varpaitamme lämmittää Tuiskulan lattioilla Elli-mummun kutomat räsymatot ❤️




 In Egypt they have their sphinxes. In Tuiskula we have these two 😍 


 Welcome fall 🍂 
We have waited for you 💛 




 Zen saying: "Before enlightenment, chop wood and carry water. 
After enlightenment, chop wood and carry water." 
For past few days we have chopped wood & carried wood. Pretty close 😍 




 Trained for bow hunting permit today. 23cm target, 18m and 3 arrows. 
No misses allowed & you get 5 attempts. This was my best group with 6 arrows... 
No problemos 😋


Kide. Our baby girl at thunderstorm watch 😍


 Hubby equipped with wifey's knittings; socks, beanie, scarf and half gloves ❤️


 Hehku mesmerized by the sea 💙




BMW = Blooming Mood Wifey 💙❤️


 🌿🏵️🍃


 💚🧡💙 


Reflections 💙✨🔮 





 Fleur-de-lis 🌺🌿💭💗 


 Mennään metsään 💚🌲💚
@yleluonto
Autetaan viemään jokamiehenoikeudet Unescon kulttuuriperinnön listalle. 
Jaa kuva sinulle tärkeästä puusta instagramissa #minäjamunpuu 
sekä käy merkitsemässä metsäkäyntisi laskuriin Ylen nettisivuilla TÄSTÄ KLIK 
Kampanja-aika 24.9.-7.10. 🌱🍃 
Netissä kartasta pystyy seuraamaan paikkakunta kohtaisesti metsä käyntejä.
 Montakohan käyntiä saamme Taivassaloon? 😍

Lukuvinkkinä Rakkautta ja maan antimia ihana metsäinen blogipostaus TÄÄLLÄ KLIK 🌲 
Yle Areenasta löytyy mielenkiintoisia ohjelmia suomalaisesta metsästä ja luonnosta, 
kiitos Marketta vinkeistä 💚 
Toinen mainitsemisen arvoinen blogi ja instatili on Metsäemo / @metsaemo 💚

 Meidän perheelle metsä merkitsee elämää 🌍 
Asumme käppyrämäntyjen metsässä ja 
nautimme luonnon monimuotoisuudesta joka päivä 🌲🐾🐕🐇🐿️🦅🦌🏞️
Mitä metsä merkitsee sinulle? 💭 


🍂💛🍂 


Inspiroivaa lokakuuta 💛

 

torstai 27. syyskuuta 2018

Hakutsuru Tanrei Junmai



Ulkona vihmoo syksyn tuulet, takassa palaa tuli loimuten ja kynttilät valaisevat tuvan lämpimästi.
Mikäs siis kivempaa kuin palata muistelemaan meidän ensimmäistä sake hetkeä.
😍

Sake on kuulostanut aina kiehtovalta, joten me päätimme maistaa tätä laadukasta viiniä. 

Päädyimme erinomaiseen perussakeen Hakutsuru Tanrei Junmaihin, joka on valmistettu Nada'n lähdeveteen "Miyamizu".

Minä tietenkin viehätyin söpöihin pieniin puteleihin, jonka mukaan ostopäätös tehtiin. 
Rakas Welmeri on aina kovin huvittunut mottooni "osta söpöin pullo".
Tanreita voi nauttia niin kylmänä kuin lämmitettynäkin, me nautimme kylmänä kuuman kesäpäivän kunniaksi.
Luonnollisesti meiltä ei löydy tokkuria (sake tarjoiluastia), joten tämä pullo toimi mainiosti tokkurina.


Istuimme romanttisesti ulkona, auringon paahtaessa kasvoihin ja lintujen laulaessa. 
Mikä täydellinen sake-moment, ensimmäistä kertaa.

No kyllä, tämä momentti jäi mieleen. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että meistä ei tullut saken ystäviä ainakaan tämän kokeilun seurauksena. Kumpikin otimme tasan kahdet siemaukset ja siihen jäi. Joko tämä ei hivellyt makunystyröitämme tai olisi kaivannut sen kala-äyriäislautasen rinnalleen.

Mutta emme heitä kirvestä kaivoon, sake vaihtoehtoja on useita joita voi kokeilla, mikäli niillä vain on maahantuoja suomessa. Tosiasia on, että sake on juoma jonka vain harvat tuntevat. Sake valikoimat ovat olleet hyvin rajalliset ja varsinkin korkealuokkaista sakea on ollut vaikea hankkia. 

Perheyhtiö JF Trading on erikoistunut japanilaisten ja korealaisten alkoholijuomien maahantuontiin. He edustavat useaa saketaloa, joten sakea löytyy useampaa merkkiä. Heiltä saa myös shampanjaa ja meille uusia tuotteita sojua sekä Umeshua.

Mielenkiintoista, varmasti makunystyröitä hivellään suuntaan jos toiseenkin.

Pitemmittä puheitta, tämä makuelämys toi jotain kivaakin.... nimittäin kauniit pienet vaasit kukille.
Nämä ovat kuin nappi silmään meidän uuden vanhan sohvaryhmän kanssa. Vihreä sametti, rakkaani riukupuista nikkaroima sohvapöytä sekä nämä aistikkaat vihreät lasipullot. Meidän paikallisen Kukkapuoti Vilhelmiinan keltaiset neilikat ovat kuin piste ii:n päälle.




Mitäs siellä tuumataan sakesta?
💚



maanantai 17. syyskuuta 2018

Aaltoja Huntinpäässä

Tuiskulan poppoo on melkoista ulkoilmasakkia. Jokainen päivä sisältää yhdessä ulkoilua vähintään 2-3 tuntia... Joskus taas toteamme illalla et hetkinen, me oltiin ulkona aamukaffesta lähtien ihan koko päivä. Sisään tullaan lämmittämään sauna ja nukkumaan...

Meidän ulkoilut pitää sisällään tontilla koirien kanssa leikkimistä, kokkailua nuotiolla, jousiammuntaa, kuntosalilla huhkimista, pihan puhdehommia sekä tietysti erillisiä pidempiä lenkkejä karvalasten kanssa. Mitään varsinaista tarvetta ei erillisiin lenkkeihin ole, sillä karvakuonoilla on tänne tontille aidattu miltei hehtaari omaa metsäistä pihaa jossa ne kyllä liikunnan tarpeensa saavat tyydytettyä keskenään leikkimällä ja uimalla pihan suolammessa. Pihalla onkin välillä todella hurja meno Hehkun & Kiteen jahdatessa toisiaan. Niitä on niin makea kattella. Toisinaan leikit keskeyttää metsätien liikenne ja vartiointihommat. 

Omalta tontilta poistutaan pakollisille kauppareissuille sekä tietysti myös säännöllisesti ympäröivään saaristoon seikkailemaan. Itselle ja koirille, uusien ulkoilukokemusten tuottaminen on todella palkitsevaa ja pitää meidät kaikki elämän ytimessä kiinni. 

Tänään lähdettiin perheen kanssa läheiseen "Huntipää" nimiseen niemeen. Ilma oli aurinkoinen ja tuuli oli navakkaa. Hyvä, sillä tuulisemmalla kelillä meri on  mielestämme meri... 

Tervetuloa taas kuvin mukaan meidän aamunavaukseen Huntinpäässä!



Hehku oli aallokosta ihmeissään. Mietimme, että noinkohan se tosiaan onkaan ennen nähnyt tällaista aallokkoa? Ei nytkään mitään sen suurempaa, mutta jotain. Edellisillä kerroilla täällä käydessämme on tainnut olla täysin tyyntä... Meri oli tänään makean turkoosi. Hakkenpää on muutenkin sellainen paikka, mistä se varsinainen meri mielestämme täälläpäin saaristoa juuri alkaa. 

Istuimme rantakiville seuraamaan karvalasten tutustumista mereen. 

Vaimon kutomat villawermeet lämmittävät eniten mieltä ja toisekseen tietysti itse kroppaa. Kyseinen villamyssy ja käsiä lämmittävät villamynttöset ovat Stena Arctican avosiivillä olleet tarpeen Murmanskin talvisissa tuulissa ja Primorskin pitkissä laituroinneissa. Tälle talvelle rakas vaimosein on kutonut näille kaveriksi vielä kunnollisen huivin ja villasukat. Kelpaa styyrata kaleeria kovemmissakin pakkasissa. 

Vaimo se ei välttämättä edes sisäistä, kuinka tärkeä osa aluksen turvallisuutta nämä hänen ihanat kudelmansa lopulta ovatkaan? Arctican siipi on ~30m korkeudella merenpinnasta ja talven 20 asteen pakkasella & navakalla tuulella > siellä osaa olla todella kylmä... Kuitenkin siiveltä käsin hoidetaan aluksen laiturointi, joka saattaa jäätilanteesta riippuen joskus kestää 2-3 tuntia. Näin ollen lämpimät vaatteet ja ennen kaikkea sellanen oikeassa vireessä oleva mieli on tärkeässä roolissa. Onhan meillä työnkin puolesta tietysti vimosen päälle kamppeet, muttei ne henkiseltä kantilta ajateltuna ole samalla viivalla rakkaudella kudottujen wermeitten kanssa. Hyvällä mielellä ja lämpimällä kropalla, laivan liikesuuntia jaksaa seurailla /ohjailla / korjailla vaivatta. Kommunikointi alas kannella hääräävään miehistöön on oikean henkistä ja yhteistyö luotsien / hinaajien kanssa sujuu mutkattomasti. 

ARCTICA KIITTÄÄ 😍

Ainiin, me oltiin Huntinpäässä... 

Mä tykkään silhueteista ylipäätään, mutta tätä mä rakastan! Vaimosein & Kide, kimmeltävän meren kehystämänä. Kaunista niin monella tapaa.

💗


Hehku oli kaksikosta se rohkeampi. Se ponnisteli välillä itsensä meren aaltoihin ja koitti haukata kaatuvia vaahtopäitä suuhunsa. Kide oli varovaisempi, se ei ole vielä uskaltautunut uimasille. Mutta Hehkun esimerkillä, ei varmaan mene kauaa. Ihan kuten Hehku, Kidekkin on varustettu varpaiden välissä olevilla "uimaräpylöillä". Joten kyllä siitä vielä uimari tulee. Meidän kasvatusperiaatteiden mukaisesti, sitäkään ei väkisin uimaan viedä. Menee aikanaan jos menee tai sitten on uimatta. 

Meitä välillä kauhistutti tuo rannan kivikko liukkaine rantakivineen. Sitä voisi mielessään simuloida vaikka minkämoista jalkamurtumaa noille karvalapsille. Mutta sitten taas, tässä huushollissa kun ei pelkojen kautta eletä eikä mitään myöskään kasvateta. Muistuu mieleen omatkin Maa / Ulkokallassa vietetyt lapsuuden kesät, jotka pelon kautta ajateltuna olivat yhtä potentiaalista hukkumis-,  jalan katkaisu- ja päänhalkaisukarkeloa. Rantakallioilla / kivikoilla hyppiminen oli lempipuuhaa. Minkä kyllä huomaa nykyäänkin, ei tuota vaivaa tässäkään iässä.

Me ajatellaan tällasen rantahaasteen olevan hyväksi karvalasten tasapainolle, koordinaatiolle ja noin yleisesti vaan maailmankatsomukselle, jos niin voi sanoa... Kaikkea pitää kokeilla ja jokainen maasto on hyvä saada haltuun. Hehku meni tuolla kivikossa kuin bambi konsanaan. Kävipä jopa niin, että se lähti niemen ohi ajaneen veneen perään uimaan. Poika luulee itsestään melkoisia 😊 Se piti lopulta kutsua takaisin rantaa kohden. Mitenköhän kauas olisi uinut? Hehheh


Uimasessioden välissä Hehku palasi rannalle ja istui kivelle, katselemaan merta. Se on niin viisaan oloinen koira, ihan kaikella tapaa. Hehkulla oli tuossa muutama viikko sitten vähän sellasta murkkuilun otetta, mutta nyt meistä tuntuu että murkkuikä alkaa helpottaa? 

Hehkun mielihommaa on pusuttelu. Varsinkin kun se pääsee väijyttämään iskän vähän korkeammalta > kielihyökkäys on läpitunkevan rakastava 😍

Remuamisen välissä pidetään äitin luona juomataukoja. Nämä osaa niin hienosti juoda pullosta 😏

Mun rakkaat, samalla kivellä 💖 Jos nyt on puhuttu siitä miten koirat nauttii, niin sama pätee kyllä äiskäänkin. Mä niin nautin kun nään Justiinan koko elekielestä että nyt on hienoo… Siitä tulee sellanen "onnistunu aviomies" olo. 

Meitä ympävoivä saaristo on NIIN kaunis. 

Tällasessa miljöössä iskä ja äiskäkin intoutuu hempeileen 😍

Mikä mahtava aamunavaus! Tältä reissulta palatessamme, karvalapset olivatkin ihan loppu. Rannalla ei vietetty koko päivää, mutta silti uusien kokemusten vyöry oli Hehkulle & Kiteelle niin uuvuttavaa, että loppupäivä niillä meni makoillessa.

On se uskomatonta, miten tän tyyppinen täysin ilmainen ja kaikille tässä maassa mahdollinen hetki vaan värittää elämää. Samaan ei pystyisi millään tilauksella, varauksella tai hankinnalla. Elämä kun on nautittava sellaisenaan, ei suinkaan sellaisena kuin haluaisi sen olevan. Mielikuvat eivät koskaan vastaa todellisuutta kun taas todellisuus niin monesti on paljon makeampaa mitä osaa itse edes kuvitella. Ja näin se pitää ollakkin… Todellisuus vetää aina mielikuvia pataan. Olkoon kyseessä sitten pelot taikka odotukset.

Näiden nautisten kuvien / sepustusten kautta, toivotellaan kaikille oikeen kivaa ja ennen kaikkea pelotonta viikkoa 😍