perjantai 14. syyskuuta 2018

Retki Sherwoodin metsään

Ollaan viimepäivinä käyty metsälenkeillä vähän kauempana. Tarkoitus on totuttaa Kide automatkailuun ja antaa sille positiivisia autokokemuksia. Eli aina kun meidän koirienkuljetuskotiloon hyppää niin tietää, että tulossa on jotain extrakivaa luonnon helmassa. Hehku on aikoinaan ihan samoin koulutettu.

Tänään metsälenkki piti kuitenkin sisällään jotain täysin uutta iskälle & äiskälle.

Keksittiin nimittäin eilen saunan lauteilla rupatellessa, että miksemme voisi ottaa jousia mukaan metsään. Katsella sitä kautta ympärillemme taas ihan uudella tapaa ja pysähtyä hiukan ampumaan pilkkaa silloin kun sopiva paikka löytyy. Miten loistava idea jota oli päästävä kokeilemaan!

Aamukaffet naamariin ja pieni aamupala, sitten koko poppoo eläinvankkureihin ja suunta kohti korpea. Tulkaapa kuvin mukaan tähän seikkailuun. 

Siinä on koko revohka pakattu kotiloon ja kaikki intoa täynnä.

Jouset viritettiin ja säädettiin pihalla. Molemmille otettiin 6 nuolta mukaan...


Kohteessa ryhmä rämä ulos, koirat irti ja meille varusteet mukaan. Huomattiin pian, että tällaista jousisettiä on todella helppo kanniskella mukana.

Ympäröivää metsää tuli kateltua tosiaan ihan erilaisella silmällä. Kaikkialla näytti olevan jänniä paikkoja josta olisi kiva ampua jne. Samalla täytyi kuitenkin koittaa katella sellanen maasto, että mikäli ammut kohteesta ohi, on nuoli mahdollista vielä löytää ja mielummin ehjänä. Ajateltiin, että joku vanha kanto voisi olla hyvä ja vieläpä niin, että sitä ammutaan jostain vähän ylempää.

Koirat nelisti minkä kerkesi ja koko poppoo samoili hiljalleen syvemmälle metsään. 

Sitten löytyi kiva paikka. Muutamia kivenlohkareita siellä täällä ja mättäikössä maukkaita kantoja. Kokeillaampa tässä miten onnistuu? Hienoa et me ollaan tuolla omalla pihallakin jo harjoiteltu ampumaan sekalaisista asennoista, joten kiven päältä suorittaminen ei tuntunut mitenkään erikoiselle.

Mikä nautinto!

Kantoihin tuntui olevan todella helppo osua kaikilta etäisyyksiltä mistä uskallettiin kokeilla. Sihti tuntui molemmilla paljon paremmalta kuin kotipihalla tauluun ammuttaessa? Mikähän siinä oikeen on? 

Kannot osoittautuivat hyviksi kohteiksi, kunhan vaan ovat riittävän vanhoja. Tuoreisiin köriläisiin tuhoaa nuolensa hyvin äkkiä. 


Justiinakin siis totesi omalla kohdallaan aivan saman... Miten täällä tuntuu osuvan paljon paremmin kuin kotipihalla? 

Olisiko sillä jotain tekemistä sen kanssa, että kanto on jotenkin erillinen fyysinen asia. Maalitaulukin sitä tietysti on, mutta ehkä eritavalla. Todella ilahduttavaa, että tällainen vaistoammunta tuntuu olevan parhaimmillaan juuri luonnossa. Etäisyyksiä ei mitata, pisteitä ei lasketa. Osuma ratkaisee.

Justiina nautiskelee 😍

Motivaatio osua oli myös hiukan erilainen. Sen tiesi, että jos nyt lipsahtaa kunnolla ohi > nuoli todennäköisesti jää niille teilleen. Ei niinkään siksi, että se karkaisi muualle metikköön… Vaan siksi, että tollasesta mettäpohjan näreestä nuolen löytäminen on yllättävän hankalaa. Vaikka näät ihan justiin mihin se meni > ne kaivautuu syvälle.


Sekin tuli opittua, että kannon "päälakeen" ei kannata osua, sillä näillä suht pyöreillä taulukärjillä varustetut nuolet eivät lakeen helposti uponneet vaan nähtiin komea kimmoke eteenpäin... Tässä Justiinan kimmoke kannon laesta ja takana olevaan kuuseen.

Lucky 😉

Rakas vaimoseni se aina pysyttelee uskollisena some / blogiskenen tyypillisille asetelmakuville. Tässä jälleen yksi, menkööt kunhan muuten pysyy topiikki maanläheisenä. Pysyyhän se tietty, hienosti sopii tällainen puhdas vaistojousi metsään. 😄

Kierreltiin maastossa ja ammuskeltiin kiviltä meitä ympäröiviin kantoihin. Koirat nelistivät itsensä ihan loppuun siinä samalla. Niillä on omat juttunsa, on suolla kaivamista, vainujen perässä kiitämistä ja toistensa jahtaamista. Täyttä elämää! 

Me ollaan tälläkin lomalla vaimon kanssa todettu muutamaan otteeseen, että jos vielä onnellisempi voisi olla kuin me ni sit pitäis olla joku näistä meidän karvaturreista... Näillä sesseillä on kyllä täydellinen elämä. Päivittäin niiden onnesta ja kyvystä elää täysillä suorastaan liikuttuu. 

Justiina koitti ottaa selfien vasta-aurinkoon. Tiesin ettei nää puhelimen ruutua varmaan yhtään... Oli hiivittävä taakse ja fotobombattava kuten aikunen mies konsanaan... 😆

Jo aikojen alusta on metsästä vaistojousella saatu lihaa perheelle.

Eipä aikaakaan kun huomasin kivellä tähystellessäni maukkaan nötkötin köllöttelevän läheisen mättään päällä. Mikä tuuri! Se on "Tulip", maailman maukkain nöde juuri täällä ja täysin omissa maailmoissaan. Se ei huomannut minua ja pääsin yllättämään tämän herkkupalan ns. housut kintuissa. Osuma oli täydellinen ja nöde nuupahti niille sijoilleen. Nuolen sulkaosasto tosin otti siipeensä, sillä Tulip on tunnetusti kovakuorinen vihulainen.

Nuolen uhraus kuitenkin kannatti. Tadaa… Ruokaa perheelle. Tulipa "äijä" olo 😉

Mä luulen, että jousiharrastus ei tule ikinä tekemään meistä oikeita metsästäjiä vaikka jouset tehoiltaan siihen soveltuvatkin. Ainoa tilanne jossa itse voisin kuvitella ampuvani vaikkapa kauriin, olisi aito selviytymistilanne ja sellaiseen joutuminen on pikkasen kaukaa haettua.

Silti meistä on mukava harjoitella moninaisin tavoin. Olemmepa pihalla harjoitelleet sitä jousimetsästyskoettakin. 18m matkalta 3 nuolta 23cm halkaisijaltaan olevaan ympyrään. Kaikkien pitää osua ja 5 yritystä sallitaan. Ei tunnu pihalla harjoitellessa kyllä pahalta ollenkaan, mutta miten olisi oikeassa tilanteessa kun jännitys onnistumisesta astuu mukaan kuvioon?

Tällanen Tulip nöde on parasta suoraan veitsellä purkista nautittuna. Ohuita siivuja NAMS MUMS!

Tulip oli sissiaikoina armeijassa todella kovaa valuuttaa. Joskus viikkojen metsässä oleskelun aikana jos tällasen purnukan oli onnistunut rinkassaan säästämään, niin sillä saattoi tehdä maukkaan voiton nälkäisten mutta rahoissaan olevien sissitovereiden kustannuksella. Ja siis rehellisesti sanottuna en ole vielä nykyäänkään parempaa nödeä maistanut. Tulip on parasta ja siihen tulee aika ajoin oikein himo. 

Mites se täällä some / blokiskenessa tavataan sanoa? 

VAHVA SUOSITUS 😊


Koko perhe ruokittiin tällä saaliilla. Vuorotellen siivuja itselle, vaimolle ja koirille.

Meidän karvalapset ei riitele ruuasta koskaan. 

Tämä on varmaankin peruja siitä, että sitä on meillä laadukkaan nappulan muodossa aina kotona tarjolla. Emme ole lähteneet monimutkaistamaan luontokappaleiden omia rytmejä millään itse keksimillämme ruoka-ajoilla taikka määrillä. Karvalapset syövät meillä silloin kun niillä on nälkä. Erilliset herkkuhetket sitten on toinen juttu. Rotikkanappulaa on ollut pienestä pitäen aina tarjolla emmekä ole koskaan havainneet mitään ahmimista tai vihamielistä ruokakupeilla nahistelua. 

Perhe Tulip 😍

Koko saalis syötiin pois silmänräpäyksessä.

Riistasta saadun energiabuustin avulla jaksettiin vielä jatkaa lystinpitoa. 

Karvalapset alkoivat tässä vaiheessa jo näyttää väsähtämisen merkkejä. Kun oli puhe tuosta ruokapolitiikasta niin täytyy nyt vielä sanoa, että meidän karvakuonot saa vapaata luontoliikuntaa niin paljon, että eivät ole myöskään osoittaneet mitään lihomisen merkkejä. No ne on tietty nuoria vielä, joten aika näyttää miten vanhempana homma toimii. 

Tähän Justiinan ideoimaan oivalliseen asetelmaan onkin hyvä päättää tämä postaus.

Metsäretki jousien kanssa oli mahtavan seikkailullinen ja jollain tapaa sinne vaistojousen juurille vievä kokemus. Meillä oli kaikilla hymy korvissa tämän reissun jälkeen. Olemme keksineet itsellemme uuden tavan liikkua metsissä.

Mikä kaikkein tärkeintä, Kide sai tänään jälleen yhden kivan autokokemuksen plakkariin. Se ei voinut huonosti koko automatkan aikana ja sillä oli metsässä huisin kivaa. Ensimmäisen kerran se jopa itse hyppäsi takapenkille retkeltä kotiin suunnatessamme.

Tästä on hyvä jatkaa Tuiskulan askareisiin ja kohti illan saunan lämmitystä!

💘






13 kommenttia:

  1. Ihana retki teillä ollut! Te osaatte kyllä ottaa vapaista kaiken irti ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Tuntuu, että viimevuosina tämän vapaitten kanssa olemisen on vasta oppinut. Johtuneeko siitä, että nyt on kotonakin vihdoin todella hieno olla? Kaikki palaset on kohdallaan.

      Ennen muinoin sitä lähinnä kouhkasi ja tuhlasi vapaitaan milloin missäkin oravanpyörissä ja elämä oli sellasta sekavaa p*skaa. Suoraan sanottuna. Mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt todella nautitaan ja osataan arvostaa jokaista päivää =)

      Poista
  2. Onpa teillä ollu mahtava päivä! 😍
    Mä en ymmärrä mitään koirien kouluttamisesta yms, mutta teidän karvalapset näyttää onnellisilta ja hyvinvoivilta.💕
    Kuvista päätellen sääkkn on suosinu teidän retkeä, hieno juttu! ☀
    Mä pääsen vkl mettään,sitä odotellessa. Nyt yritän päästä tolkuilleni tiiviistä työputkestä ja yövuorosta, ihanaa kun vapaa vkl!
    Rentoa ja ihanaa viikonloppua teidän poppoolle! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista kommenteista. Otappa sääkin metästä kaikki irti, sää kuin sää =)

      Me ei tavallaan halutakkaan ymmärtää (eli opiskella jonkun toisen kehittämiä metodeja) koirien koulutusta. Vedetään omalla suht vapaalla otteella ja isolla rakkaudella. Sääntöviidakkoja ei laadita eikä ylläpidetä. Ihan samaan tapaan kuin vedetään tässä avioliitossakin. Muutama perusjuttu ja muuten kaiken maailman temput minimiin & eläminen itse maksimiin. Se tuntuu toimivan sekä karvakuonoilla että meillä =)

      Mukavaa viikonloppua myös sulle!

      Poista
  3. Mahtava meininki ja tuollaista Tulip Nödeä en ole maistanutkaan, pitäisiköhän. ;) Kivaa viikonloppua teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Once you go "Tulip" you never go back… Paahdettu ruisleipä, oikea voi ja siihen päälle pari ohuehkoa slaissia Tulippia ni se on siinä =)

      Poista
  4. Maistakaa ihmeessä! Parasta 😋
    Tunnelmallista viikonloppua 😘❤️

    VastaaPoista
  5. Ihan huippukiva idis ottaa jouskarit mukaan retkelle. Ihanaa viikonloppua teille ihanille <3

    VastaaPoista
  6. Ihana retki ollut teillä <3 Mukavaa viikonloppua koko perheelle ja karvakorville rapsuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin teille ja teidän tiluksille 😘❤️

      Poista
  7. Nötkötti oli mun lapsuuden herkkuruokaa, vaadin usein sitä pöytään. Äiti ja isä vähän ihmetteli, kun "parempaakin" oli tarjolla.

    On teillä kertakaikkiaan ihana elämä, kaikki elementit kohdillaan. Yhdessä oleminen ja tekeminen, metsä, koirat, sauna, kotoisa koti. Voi elämä, niin upeaa! Mä niin tykkään katsella teidän onnea, siitä tulee niin hyvä fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos muru ihanasta kommentista ❤️❤️❤️

      Poista