sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kapteenskan köökissä


Kun torppaan tuo lämpöä perhe ja ystävät, on mukava leipoa oheen pientä äpösteltävää. 
Suolasen ja makean kombo pysyi hyvin balanssissa kinkkupiirakan ja Dumle pannacotan kera. 

Kinkkupiirakka

Kaupantädin piirakkapohjan päälle kuutioin 200gr ylikypsää saunapalvikinkkua, puolikkaan purjon, punaisen paprikan ja murskasin sekaan pari valkosipulin kynttä. 

Vatkasin 3 kananmunaa, 150gr ranskankermaa ja desin punaista maitoa sekaisin. Lisäsin seokseen pussillisen emmental-mozzarellajuustoraastetta, sopivasti silputtua persiljaa & rouhin joukkoon mustapippuria ja suolaa. 

Kaadoin seoksen kinkun ja kasvisten päälle tasaisesti.
Piirakka köllötteli uunissa 200 asteessa abaut 40 minuuttia. 

Suolaseen piirakkaan voi soveltaa oman maun mukaan täytteitä.
Ensi kerralla taidankin tehdä jotain merelliseen aiheeseen sopivaa.





Piirakan jälkeen Dumle pannacotta maistui makealle kaffen kera.

Rakas Welmeri oli sitä mieltä, että nyt on niin makea pommi jotta hältä kyllä jäisi syömättä.
 "Ehkä tuota voisi harkita vaniljajäätelön kylkeen?" Tuumaili ääneen...

No mutta, kyllä meille naisille maistui, vaikka makea pommihan tämä todentotta on!

Dumle Pannacotta

Neljää annosta varten laitoin 1,5 liivatetta likoamaan kylmään veteen. 
Kiehautin kattilassa 4 dl kuohukermaa, jonne sulatin 200gr Dumleja. Sekoitin kermaa koko ajan miedolla lämmöllä niin kauan, että Dumlet olivat sulaneet.
Ai että mikä tuoksu tuli torppaan!
Liivatteista puristin ylimääräisen veden pois ja lisäsin ne kiehuvaan seokseen. Sekoitin hyvin.
Kaadoin seoksen neljään kuppiin ja hieman jäähdyttyään laitoin ne jääkaappiin hyytymään. 

Pannacotat hyytyivät jääkaapissa muutaman tunnin. Ennen tarjoilua koristelin ne kermavaahdolla, kinuskikastikkeella ja Dumle-paloilla. 

Note to my self:
Ensi kerralla annoskoko voisi olla vielä pienempi.
Valmiiden annosten sijaan tarjolla voisi olla kermavaahtoa, kinuskikastiketta sekä Dumleja ja jokainen saisi lisätä niitä oman maun mukaan. 
Eikä se vaniljajäätelökään takuulla olisi pöllömpi kaveri tälle herkulle...
Tätähän voisi tehdä myös jostain muusta suklaasta. Geishaa ensi kerralla?

Originelli ohje löytyy täältä → Mailiksen keittiössä


Herkkujen kylkeen kokeilimme puna- ja valkoviiniä omasta K-Kaupastamme.

Ihan hyviä olivat, vähän kuin mummon mehua pienellä viini-twistillä.
Arvosanaksi annamme 8 (mummon mehu-asteikolla hih!)



Helmikuussa on jotenkin aina vaaleanpunainen fiilis.
Vai mahtaako se fiilis tulla siitä, että kohta saa käpertyä rakkaansa kainaloon?
💗

Jos aihetta alkaa oikein pohtimaan, jokaiselle kuukaudelle tulee mielleyhtymä jostain väristä... Tuleeko sinulle?

Pikaisesti pohdittuna: Maaliskuu on sininen, huhtikuu keltainen, kesäkuu vihreä, syyskuu ruskea ja joulu punainen.






Nostakaa välillä vaaleanpunaiset lasit silmille...

Elämä on ihanaa
💗💗💗

perjantai 15. helmikuuta 2019

Wanhaa nostalgiaa



Vuonna 1994 minä tanssin wanhojenpäivien tansseja Kalajoen lukiossa. 
Siitä on aikaa jo 25-vuotta! 

Minulla oli ylläni kohta 90-vuotta täyttävän mummuni mekko, jonka hänelle oli ommellut minun pappani. Tämä mekko oli minun jälkeen myös sisareni sekä serkkuni wanhojenpäiväpukuna. 

Muistan jo lapsuuden kouluajoilta, kun lukion wanhat kävivät tervehtimässä koulujen oppilaita. Heillä todella oli vanhoja asuja yllään, joten minulle oli itsestäänselvyys pukeutua mummuni pukuun. Asessorit olivat vuoden -94 muotia, meikin ja hiukset laitoin itse kotona ennen koululle lähtöä. 
Toinen itsestäänselvyys oli studiokuvat muistoksi, olihan rakas äitini valokuvaamossa töissä ja arvaattekin, että hän on silloin kuvat ottanut. 

Tämä kaunis uniikki mekko on minulla edelleen käytössä. Minulla on muutama mekko, joilla on tunnearvoa ja tämä on yksi niistä. 
Ehkä tämä mekko pääsee kummityttöni wanhojen tanssiin jonain päivänä, kuka tietää?















Kuten jo mainitsinkin, minulla on siis muutama tunnearvoltaan tärkeä mekko jotka ovat edelleen käytössä. Esitellään ne tässä nyt muutkin.

Tämän punaisen mekon pappa on ommellut tämän mummulle joskus 1960-70- luvulla.

Alemmassa kuvassa näkyy taustalla "pillerihattu", joka on sekin mummuni vanha. Taitaa olla hankittu serkkuni äidin hattuliikkeestä Oulaisista ennenmuinoin? Kuten arvata saattaa, mummuni hattuja löytyy muitakin jotka ovat minulla käytössä.



Rippimekon sain serkultani Kanadan vierailulla v. 1989.
Mekko on edelleen kuin uusi väreiltään, sekä ryhdiltään.


Juhlakäytössä minulla taas on mummuni kansallispuku, mutta siitä joku kerta ihan oma tarina.

💗

Olisi mukava kuulla teidän ajatuksia wanhojenpäivästä?
Jos sinä olet wanhojen tansseja tanssinut, minkälainen oli sinun päiväsi? 

Onko sinulla nostalgisia asuja / mekkoja menneestä, joilla on sinulle tunnearvoa?

💗


keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Uunituore kuningatar



Korvapuustit, minun bravuurini.
 Ei niitä suotta kutsuta kahvipöydän kuningattariksi. 

Muistan jo lapsuudesta pullanleivonta päivät mummulassa. Juuri ja juuri kurkottamalla varpaisilleni yletyin nappaamaan nökkösen pullataikinaa leivontapöydältä, luullen tietenkin ettei mummu huomaa.
Sieltä lapsuudesta kai se kipinä pullan leivontaan on syntynyt.
Kiitos siitä rakkaalle mummulle joka muuten täyttääkin piakkoin 90-vuotta!

Yleensä teen taikinan puoleen litraan punaista maitoa. Lämmitän maidon kädenlämpöiseksi, jotta siihen on hyvä liuottaa 50 gr hiivaa. Tämän jälkeen lisään 2 dl sokeria, 1,5 tl suolaa, yhden klassisen kardemummatuubin sekä kananmunan.
Ainesten sekoittamisen jälkeen vaivaan pikkuhiljaa (käsipelillä kuten Tuiskula tyyliin sopii) vehnäjauhoja (noin 12 dl) taikinaan ja loppuvaiheessa 100 gr sulatettua voita. 
Taikina alkaa olemaan valmis kun se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. 






Raasu takassa loi aamulla lämpöä torppaan ja valmis taikina pääsi köllöttelemään lämpimälle takan pankolle leivinliinan alle kolmeksi vartiksi.
Leivonta-apulaiset tarkastivat, että taikina on valmis takan pankolle kohoamaan.


Kyllä taikina lämpöisessä nousikin komeasti!

Pyöräytin kohonneen taikinan pöydälle ja vaivasin ilmakuplat sieltä pois. 
Puolitin taikinan ja kaulin niistä kaksi levyä. 

Levyt voitelin pehmeällä voilla ja sen päälle ripottelin sopivasti sokeria ja kanelia. 
Sitten pyöritin levyt rullalle ja jätin saumapuolet alaspäin. Rullista leikkasin kolmion mallisia palasia ja kun asettelin niitä uunipellille käänsin kapean puolen ylöspäin ja painoin keskeltä sormilla alas. Sivusta katsottuna niistä tuli aivan sydämen muotoisia.

Korvapuustien päälle leivinliina ja vielä kerran takan pankolle köllimään puoleksi tunniksi. 
Muhkeat korvapuustit voitelin lopuksi kananmunalla ja ripottelin raesokeria päälle. 

225 astetta ja noin vartti.





Kylläpä torppaan leijaili kotoisa tuoksu, se aito pullantuoksu.
Just niinkuin lapsena mummulassa.



Rakas Welmeri ei niin pullasta välitä, ellei siihen yhdistetä kermavaahtoa ja hilloa... Eli laskiaispulla kuulemma uppoaa.

Minä olen sitä mieltä, että pulla päivässä pitää pepun pyöreänä!


❤❤❤


sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Retu ja Tahvo yks vee






Meidän rakkaat pitkäkorvamme, Retu ja Tahvo täyttivät juuri yksi vee.

Heistäkin on kasvanut ihania lempeitä kölliäisiä, kuten täällä Tuiskulassa näemmä on tapana. Pupulaan mennessä he innoissaan loikkivat vastaan ja tulevat ovelle nuuskuttamaan.

Hehku ja Kide leikkivät normaalisti päivän mittaan useaan otteeseen pupusten kanssa tai vain makoilevat pupulan aidan toisella puolella, ihan lähellä Retua ja Tahvoa. Olivia taas on aina pupulassa mukana ruokinta sessioiden aikaan, hän on ystävystynyt varsinkin Retun kanssa. 

Retu & Tahvo ovat tehneet pupulasta juuri omannäköisensä. Lempipaikkoja näyttää olevan "mancave" sekä kattoterassi. Pupukopin kattohan on maakatto. Sinne olemme mm. "viljelleet" yrttejä. Tiedättekö kun kaupasta ostaa yrttejä niissä pienissä purkeissa? No kun yrtit on ruuanlaitossa käytetty, purkki pois ja loppuosa katolle niin Retska ja Tatska hoitaa maisemoinnin.  

Minä muistan  niin elävästi hetken kun huomasin Rakkautta ja maan antimia - blogin instagram sivulla videon juuri syntyneistä poikasista. Laitoin heti rakkaalle Welmerille viestin merelle, että tulisiko meidän perheeseen kaksi Belgianjättiä?
Siitä se sitten lähti...

Kun rakas tuli lomille, alkoi pupulan rakentaminen. Teimme kaikki valmiiksi sitä varten, että saamme hakea pupuset kotiin. Pupulasta tulikin lopulta todella kodikas ja metsäsaarekkeeseen täysin maastoutuva kokonaisuus. Tämä talvi kovine pakkasineen on myös osoittanut, että puput pärjäävät hienosti ulkona omillaan.

Retun & Tahvon kömmänä, part 1
Retun & Tahvon kömmänä, part 2
Retun & Tahvon kömmänä, part 3

Retu & Tahvo ovat kotona
Rahja ranchin elämää


Voi kun he olivat niin pieniä piiperoisia tullessaan tänne Tuiskulaan. Ensimmäinen yö nukuttiin sisällä ja seuraavana päivänä menimme tutustumaan heidän omaan kotiin. Hehku otti pupuset heti omakseen nuolemalla ne nenän päästä aina hännäntypykkään saakka. Hellyttävää on ollut seurata kuinka meidän isot karvakakarat pitävät omasta laumastaan huolta.

Syksyn aikana Hehku ja Kide ovat hätistäneet ketun noin nelisen kertaa tiluksilta pois. Kettu tuli aina aamuyöstä samaan aikaan pupulan kulmille pyörimään. Puput varoittivat ketusta rummuttamalla takajaloillaan ja Hehku & Kide herättivät minut päästämään ne ulos. Tämän jälkeen repolaista vietiin... Sen koommin ei repolaista ole näkynyt.
 Meidän tiluksilla ei mikään ulkopuolinen jää huomaamatta ja puputkin tietävät ketä kuuluu omaan joukkueeseen. Meillä on makuuhuoneessa ikkunat katosta lattiaan saakka ja sieltä on suora näkymä pupulaan. Tämän ikkunan ääressä Hehku ja Kide aina nukkuvat ja vartioivat. Kuten arvata saattaa,  kaikki kettuhälytykset ovat sattuneet juuri silloin kun Rakas W on merillä.






💓💓💓

Olisi mukava kuulla teidän perheen karvakakaroista kommenteissa? 

💓💓💓