maanantai 18. kesäkuuta 2018

DIY Puunkantowerme


"Klenkka" alkaa pikkuhiljaa kuntoutua ja kun ruppi on kunnossa niin mielikin nelistää heti omia juttujaan. Näin tänään, oli vähän semmonen fiilis et tarttee tehdä jotain hyödykästä.

Tuumasta toimeen...

Meidän puunkantowermeet alkaa oleen ihan finaalissa. Pärekorit päreinä ja saunan rautainen puuvasu nyt vaan on liian teollinen ja ottanu meikäläistä pannuun jo pidemmän aikaa. Eli, uusitaampa suitsait sukkelaan tää puunraijauskalusto.


Gyntterit jalkaan ja takamaastoon merikontille hakeen työkaluja. Saha kauniiseen käteen ja pilppomaan. Päätin taas heti alkuun, että mittanauhaa ei tarvi käyttää. Yhden halon otin puuvajalta mukaan ja sit sommiteltiin hetki & pilkottiin toinen.


Käsisaha, siinä on sitä jotain. Aurinko porottaa ja hiki lentää. Mä tykkään, ja tällasta peruslautaa nyt sahailee käsin ihan samaan tahtiin ku koneillakin. 


Tuiskulan tuotantolinja kävi heti kuumana...


Ajatus oli ensin tehdä itelle 3kpl. näitä rujoja wermeitä. Mutta sitte hoksattiin, että rakas anoppi on tulossa huomenna kylään ja siinä kyydillä saadaan toimitettua Kalajoellekkin pari. Appiukko saa siis tästä satsista omansa. 


Ideahan olis pitää tämmönen verme mahdollisimman keveenä, jotta hyötykuormalle jää tilaa ja sitä jaksaa kantaa. 


Karvakuonot avusti totutusti koko projektin ajan. Hehku niin ylpeenä aina noita rankojaan raahaa ja pilkkoo. Ottaa vissiin iskästä mallia, kun samaan tapaanhan minäkin noiden kanssa riehun... Ainakin Hehkun silmin katseltuna. 😍


Nuo Hehkun risutkin alkaa oleen melkosia... Tuo sen edessä oleva, käsivarren paksunen koivu > sen mä olen saanut kerran jalkoihini takaapäin kun Mr. Hehku sen kanssa juoksi ohitte. Mukava ottaa tollanen polvitaipeeseen ... Todella mukava 😆 Silmät täytyy pitää auki kun se noiden kanssa lähtee nelistämään.


Puunkantowermeet tehtiin ihan kursailematta karvalaudasta. Tuiskulan pikantti lisä saatiin oman tontin rangoista, joista tehtiin kantokahvat.


Nips naps, poikki ja pinoon...


Ja kunnon naulalla kiinni... Saapa nähdä miten kestää käyttöä?


Höyläämätön lauta & rankapuu, siinä on vaan jotain makeeta! 


Hehku otti painimatseja myös meidän kuntoradan ylätaljapainon kanssa. (traktorin peräkärryn rengas)


Linjastolta pukkaa laitetta ulos niin ettei Justiina meinannu kameroineen perässä pysyä... 😂


Appiukolle meneviin wermeisiin panostettiin vähän enemmän ja hivastiin pahimmat piikit pois sieltä minne käsi käy. Ei appiukko varmasti tikkuja pelkää, mutta anopin hipiää ajateltiin tässä jos sattuu innostumaan puiden kannosta? 😍


Hehku & rankapuu. Se aina niin tärkeenä on noiden puittensa kanssa. Ja mikä ettei, niin oon minäkin... Puu on makee materiaali! 


Sit kaivertamaan vähän persoonaa näihin teollisiin tuotteisiin...


Toi polttaminen on jännää puuhaa, ihan syiden kanssa symbioosissa pitää koittaa piirrustaa. 




Itelle tehtiin: T=Takka, N=Notski ja S=Sauna merkkiset wermeet...

Appiukolle lähdettiin hifisteleen & piirrettiin notskit. 

Sit merkattiin vielä styypuurin / paapuurin kourille omat wermeensä. 




Keulittiin nautisuudella vielä sen verran, että molemmat wermeet saivat omat Plimsolin merkkinsä. Näin vältytään toivottavasti vaarallisilta ylilastauksilta emokotona. 



Tässä notskiwerme lastattuna.



Saunawerme, palveluksessa!

Ja takkawerme odottelee tyhjillään syksyn / talven sesonkiaan.

Se oli semmonen nikkarointisessio. Hauskaa oli ja lopputuloksena jotain aidosti hyödyllistä. Työn jälki on tänne meidän ranchille sopivan rujoa, kuten on ollut tapana.

Mietittiin siinä nikkaroidessa vaimon kanssa, että jos tällasia väsäisi vaikkapa torimyyntiin... Niin ei varmasti yli 5:ttä eskoa kukaan noista maksais. Joten tällanen ihan peruskäsityö, se ei taida elättää kovinkaan helpolla? Makee ajatus kuitenkin, että tekisi jotain konkreettista omin käsin ja eläisi sillä. Jotenki surullista ajatella, että nykypäivänä tällanen maalaisjärkinen käytäntö on statistin roolissa. Brändäys ja kaiken maailman leijuminen vie...

Noh, täällä Tuiskulassa todellisuus on toisenlainen. 😍

Nikkaroikaa ihmiset rakkaat, sekin vie parhaimmillaan egon tuolle puolen. Jokaisessa meissä asuu pieni nikkaroija, ompelija, savenvalaja, muurari tai ylipäätään puuhastelija. Ja kunnon puuhastelijalle, lopputuloksella ei ole mitään merkitystä, sillä se ONNI... On puuhastelussa!

💗