sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Arjen aallot keinuttavat avioliittomme laivaa



Maailman söpöimmän viestin löysin päiväkirjani alta,
palattuani kotiin viemästä rakkaan aviomieheni lentokentälle.
Laiva kutsui kapteeniaan, näin ollen aallot rullaavat arkeamme nyt hetken. 

Edellisenä yönä ei paljon nukuttu, koska halusimme viettää jokahetken lähekkäin.
Aamunkajo lämmitti ulkona ja rakkauden roihu sydämessä sanoessamme heipat lentokentän pihalla. 



Rakkaallani oli mielenkiintoinen työmatka.
 Lentämällä, autolla ja lopuksi veneellä laivalle Tanskan salmissa laivan ollessa liikkeellä.
Instagramissa @merikapteeninvaimo upeat videot laivan lähestymisestä.
Tuntui hienolta katsoa videolta ja kuvista sitä tunnelmaa. 
Nyt kun on itse saanut ollut mukana, mä elin kuvien hetkissä ihan erilailla kuin ennen.

Tanskan salmissa
Lähtöpäiviin ei koskaan totu.
Startatessani lentokentältä kohti kotia, kyyneleet valuivat poskille ja olo oli turta.
Minun sydämeni lähti rakkaani mukaan seilaamaan. 
Koti tuntui tyhjältä ja hiljaiselta.
Minä kaipaan minun rakastani, parasta ystävääni kanssani tuuskaamaan. 
Olemme kuin paita&peppu, kun yhtäkkiä toinen ei siinä vierellä olekaan fyysisesti, tuntuu kuin sisintäni revittäisiin. 
En edes meikannut koko päivänä, koska tiesin itkeväni ajoittain.
 Päätin heti, etten tee mitään järkevää vaan vietän kotoisasti pyjamapäivän. 
Tukka nutturalle, nessupaketti kainaloon ja asennoitumaan kapteenskan moodin. 
Tiedättekö mistä se moodi tulee?
Rakkaudesta ja läsnäolosta. 



Rakas anoppini on niin kultainen.
Tänäänkin hän soitti ja toivotti minulle jaksamista kotiin. 
Monesti tulee itse ajateltua, että
 "no eihän minulla täällä mitään hätää ole, Welmerille tsempit merelle", 
kunnes rakas mieheni kertoi, 
että kyllä äiti ymmärtää että hänen voimavara olen minä täällä maissa. 
Totta. Onhan rakkaani minun voimavarani mereltä tänne kotiin.  
Tämä on meidän yhteinen työtörnimme, Welmerillä laivalla, minulla kotona 💕

Pohjanmerellä
Tämä mies on tehnyt minusta maailman onnellisimman naisen. 
Rakastan häntä niin paljon ja kunnioitan hänen työtään meidän kahden eteen. 
Minusta on hienoa valmistella kotona meidän seuraavaa lomaa ja sen seikkailuja.
Tämän kapteenskan vahvuus tulee suuresta rakkaudesta, mikä meillä on. 


Vaikka minä olen fyysisesti kotona, henkeni on seilaamassa.
Näitäkin kuvia katson ihan eri silmin kuin aikaisemmin, 
mä todella tiedän mitä se arki siellä laivalla on. 
Marinetraficistakin kun katselen, 
mietin että ai juu, tuon kohdan mä Tanskan salmista muistan! Siitä mentiin viimekerralla. 
Mä olen niin saakelin ylpeä miehestäni, että hän jaksaa tehdä tätä työtä. 
Rakkaani ansioista meillä on puolet vuodesta lomaa, miettikää. 
Raastavan ikävän vaakakupin toisella puolen on 24/7 yhdessäoloa lomilla. 


You can't stop the
WAVES
but you can
learn to
SURF



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti