sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Saaristo turnee Busterilla



Kaikista medioista on saanut tänä kesänä kuulla suorastaan "kuorossa" itkuvirttä siitä, kuinka tämä kesä on ollut liki helteetön ja jollain tapaa hanurista. Sellaista perustavanlaatuista egon jupinaa, jolla  ei ole mitään muuta tehtävää kuin kollektiivisesti aiheuttaa lisää jupinaa. 

Meidän mielestämme tämä kesä on ollut mitä makein. Tuiskulassa ollaan omien sanojemme mukaan "kyrvähdetty" auringossa niin lukemattomat kerrat ettei jaksa edes muistaa. Joten tämä median rummuttama kolea kesä ei kyllä ole näkynyt meille.

Eikä näkynyt lauantainakaan. Heräsimme lintujen lauluun, auringon paisteeseen ja varsin tyyneen päivään. Mitä tehtäisiin? Otetaan vene alle ja vietetään päivä merellä. Ajetaan juuri sinne minne huvittaa...

Siitä se sitten taas lähti 💗

Suuntasimme Teersalon rantakaupan kautta kohti Merimaskua. Keli oli upea ja muutakin veneliikennettä todella runsaasti. Busterilla on kiva hyppiä Justiinan kiljahdusten säestämänä isompien vastaantulijoiden peräaalloissa. Sellaista viikarimaista kikkailua, safety first asenteella kuitenkin. 😏

Merimaskun kohdalla pysähdyimme "citykodillamme" tsekkaamassa postit & katselemassa "Onko perunassa mitään itua" tapahtuman hulinaa. Juuri sellaista pienen paikan kotoisaa rantameininkiä tanssimusisointeineen. Kodikasta!

Justiinan mielestä mä olen kuin Nuuskamuikkunen, joten Muumimaailman ohittaessamme ko. hyypiön rantamökki piti tietysti kuvata.

Sauli setä lienee kotosalla, siitä merkkinä lippu Kultarannan tornissa.

Naantaliin pysähdyttiin syömään & tankkaamaan vene.



Valborg tarjosi minulle jokirapurisoton & vaimo nautiskeli taas vuorostaan avokadopastan. Molemmissa oli maut todella kohdillaan ja parmesaani kruunasi annoksen. Suosittelemme!

Naantalista jatkettiin Ukko-Pekan sillan alta kohti Turkua.


Heti Ukko-Pekan sillan alitettuamme, olimmekin minulle varsin tutulla alueella. Näihin laitureihin sitä työnsä puolesta on "muutaman" kerran tultu. Justiina vuorostaan pähkinöi omia kiipustelujaan laivalle minua katsomaan 😍

Rakas vaimo on laivalla mukana ollessaan aina symppistellyt laivan kimpussa hääriviä hinaajia. Ihmetellen: "Miten tuollaisissa pikkukirpuissa voi olla niin paljon voimaa". Noh, päätin että nyt otetaan yhteen tällaiseen kirppuun vähän toisenlaista perspektiiviä. Veneestä katseltuna, hinaaja "Ukko" on julman oloinen kapistus. Voiman tunne tulee selväksi, sitä ei tarvitse ihmetellä. 

"Kaikki on suhteellista" 😉

Naantalin jalostamo mereltä.

Matkalla ohitimme myös Pansion sotasataman.

Kunnes saavuimme todella vilkkaasti liikennöidylle Aurajoelle. Lähes ensimmäisenä meitä vastassa tietysti "Bore". Samoin kuten hinaaja Ukon kanssa, Borekin näytti todella vaikuttavalta veneestä katsottuna. Sisätilathan kolusimme jo aiemmin treffeillämme Forum Marinumissa.


Ja Suomen Joutsen.


Kesäinen päivä oli houkutellut joen rannat täyteen "city ihmisiä". Olipa erikoinen kokemus lipua joessa satojen, ellei tuhansien silmäparien pällisteltävänä. Kaupungissa oli rento kesätunnelma!

Harmonia-suihkulähdeveistos Aurajoessa. Harmonia on Achim Kuhnin suunnittelema 6,3m korkea ja se on valmistettu haponkestävästä teräksestä. Veistos paljastettiin vuonna 1996 ja se tunnetaan myös nimellä Valaan pyrstö.

Aurajoelta suuntasimme kohti Ruisrock aluetta, livuimme muun liikenteen mukana ja ihmismassaa ihmetellen. Jos ei mitään muuta, niin ainakin kelit olivat tänä vuonna ko. tapahtuman puolella. 


Ruisrock alueelta suuntasimme kohti Airistoa ja kohta ohitimmekin jo Loistokarin joka on siis vanhan loistonvartijan kunnostettu / entisöity mökki.

Loistokarin jälkeen taas meikäläisen "työmaita". Rajakari kun on sellainen "nyt tullaan kohta Naantaliin" virstanpylväs...

Airistolla oli liikennettä. Kyseinen seilipaatti muistutti meitä lähestyvästä Tall Ships Racesta.

Hitaammilla osuuksilla Justiina asettui Busterin keulaneidoksi, jotta vene olisi paremmassa asennossa hiljaa lipuessamme. Tässä olemmekin jo puikkaamassa Rymättylän pienemmille väylille.


Halkoessamme Rymättylää ohitimme Herrankukkaron.

Pian tämän jälkeen putkahdimmekin ulos salmista Rymättylän länsipuolen vesistöön & suuntasimme veneen kohti pohjoista. Ihastelimme maisemia ja annoimme Busterin liukua kohti kotia. Noin 1,5 tuntia Ruisrock tapahtuman ohitettuamme, olimmekin jo Hakkenpäässä ja kotosalla. 

Matkaa saaristossa tuli taitettua kosolti (arviolta sellainen 40-50 merimailia) ja se tuntui jäsenissämme. Aurinko oli porottanut molemmat merimatkalaiset helakan punaisiksi ja tuntui todella kuin olisi ulkoillut koko päivän. No, sitähän tuo periaatteessa onkin. Kokemusta voisi verrata auto / prätkä reissuihin. Avovene on kokemuksena täysin eri kuin umpipaatti. 

Tuiskulaan päästyämme laitoimme puusaunan tulille ja huokailimme väsähtäneinä loppuillan. Taisimme vasta saunan lauteilla muistaa, että hetkinen: "Tänäänhän oli Married Life 10 months". 

 😍😍😍


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti