sunnuntai 20. elokuuta 2017

City-kodin ulkotreenit Merimaskussa



Merimaskussakin siis kuntoillaan. Ja aivan kuten Tuiskulassa, ei tämänkään kuntoilun puitteissa pinnaa kiristellä sen kummemmin. Kunhan, kuten tavataan sanoa... "rimpuillaan" 😆 


No mutta nyt siis ollaan Merimaskussa, ihanassa miljöössä. Matkaa kotoa meidän rimpuilupuistoon on noin 3,5km. Siis juuri sopiva kävely / juoksulenkki ennen varsinaista hikitreeniä. Samoin palauttelu sujuu komeesti siinä ku kotia kohti lyllertää enemmän tai vähemmän hapoilla. 



Tässä on näitä mun rimpuilujani. Yhden jalan kyykky, on meikäläisen elopainolla (varsinkin näin kesän piffivartaloisena) ihan sopivan poltteleva liike. Etenkin kun vie hitaasti alusta loppuun ja kunnolla ääripäihin saakka. Pinnailuhan on näissä kuntoiluhommissa melkosen noloa, sillä ketä siinä koittaa huijata? Itteäänkö? Kertokaapa heti rakkaat lukijamme jos joku moisessa onnistuu. 😏

Toinen mieliliike on tietty leuanveto. Leveällä ja kapealla otteella. Merimaskun kuntopuistossa (oikeesti siis leikkipuistossa) kiva pointti on se, että tanko on aika korkealla = siihen joutuu oikeen ponnistamaan kiinni. Meinaa sitä, että liikkeen pystyy tekemään ihan salettiin myös alhaalla venytykseen saakka. Kaikki nivelet auki ja uuteen puserrukseen... Leuanveto on näemmä sellanen laji, joka vaatii jatkuvaa harjoittelua. Talvella / kevään aikana laivalla treenasin todella paljon leuanvetoa ja se sujui lopulta jopa helpon oloisesti & nautittavasti. Nyt kesällä on jäänyt vähemmälle, ja ero keväiseen kuntoon on melkoinen. Eikä ihan kaikki selity piffivartalolla. 

Nooh, kuntohommat on siitä stressivapaita juttuja... Että senku taas treenaa niin kuntoon pääsee, kuka tahansa. Pelkkää biologiaa. Mua niin aina naurattaa nämä nykypäivän fitnessjutut, kelataampa 60 vuotta taakseppäin niin melkeen joka jannu ja flikka oli about "fit", eikä siitä tarvinnu reuhata sen kummemmin. Mutta ajat muuttuu... Eikä tosiaan aina parempaan. 😜 

Punnerrukset on kivoja tietty, jos haluaa enemmän vastusta niin jalkoja ylemmäs. Nyt on niin kova "piffikunto", että tollaseen rengaskiikkuun mahtu just just nilkat... Kovin työ oli saada selkä edes suunnilleen suoraksi ku kesämaha veti maata kohden. 😆



Sitten Justiinan rimpuiluun. 

Sovellettu penkkipunnerrus, todella kiva liike. 

Ja siitä ihan keskenämme sovellettu selkäliike / soutu. 







 Sitten taas meikäläisen "crossfit" fiilistelyihin. Jostain syystä olkapää on viimeaikoina vihoitellut niin, että nämä mainiot liikesarjat on ollut pakko jättää vähemmälle. Hommahan menee siis:

- Painot maasta rinnalle
- Syväkyykkyyn
- Ylös ja sujuvasti painot suorille käsille
-Takaisin alkuasentoon

Toistoja mä teen tyypillisesti 6-20, riippuen painoista. 

On muuten sitten "kettumainen" liike, mikä kertoo tietty myös tehokkuudesta. Mä pidän siitä että liike ei ole turhan eristävä. Koko keho tempoo, niinku mun mielestä kuuluukin / on luonnollista. 


Justiina pyörittelee aina "ampiaisvyötäröään".  

Sekä tekee "Hyvää huomenta" liikettä. Kohteliasta ja mun mielestä varsin kivan näköistä. 😉


Treenien loppuun lapsettaa, ollaanhan leikkipuistossa. Miten sitä joskus on tohtinu näistä hyppiä? Ja nää on vielä aika matalat kiikut. Nyt ku tempasis täydet vauhdit vaikka vaan näistä ja "liihottais horisontiin", niin luujauhoa sais kihivelöijä laskeutumispaikalta... 😁

Joten otimma rauhallisesti ja kiljuimma... Eli siis Justiina kiljui, ja mää karjuin... 


Kiikkulauta myös yllättävän hurja...

Rimpuilun ja "ompa sitä komiasa piff... siis kesäkunnosa" taivastelun jäläkeen lähdettiin taivaltamaan kotia kohti. Ja kuinka ollakkaan, loppumatkasta meidät kasteli pieni ja lämmin kesäsade. 

Homma meni justiin niinku kuuluukin. 💓




2 kommenttia:

  1. Niin hyvä meininki, mahtava yhteinen harrastus. Rakkautta teidän viikkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, ihana sinä! <3
      Rakkautta ja iloa teidänkin viikkoon, nautitaan elämästä <3

      Poista