maanantai 18. kesäkuuta 2018

DIY Puunkantowerme


"Klenkka" alkaa pikkuhiljaa kuntoutua ja kun ruppi on kunnossa niin mielikin nelistää heti omia juttujaan. Näin tänään, oli vähän semmonen fiilis et tarttee tehdä jotain hyödykästä.

Tuumasta toimeen...

Meidän puunkantowermeet alkaa oleen ihan finaalissa. Pärekorit päreinä ja saunan rautainen puuvasu nyt vaan on liian teollinen ja ottanu meikäläistä pannuun jo pidemmän aikaa. Eli, uusitaampa suitsait sukkelaan tää puunraijauskalusto.


Gyntterit jalkaan ja takamaastoon merikontille hakeen työkaluja. Saha kauniiseen käteen ja pilppomaan. Päätin taas heti alkuun, että mittanauhaa ei tarvi käyttää. Yhden halon otin puuvajalta mukaan ja sit sommiteltiin hetki & pilkottiin toinen.


Käsisaha, siinä on sitä jotain. Aurinko porottaa ja hiki lentää. Mä tykkään, ja tällasta peruslautaa nyt sahailee käsin ihan samaan tahtiin ku koneillakin. 


Tuiskulan tuotantolinja kävi heti kuumana...


Ajatus oli ensin tehdä itelle 3kpl. näitä rujoja wermeitä. Mutta sitte hoksattiin, että rakas anoppi on tulossa huomenna kylään ja siinä kyydillä saadaan toimitettua Kalajoellekkin pari. Appiukko saa siis tästä satsista omansa. 


Ideahan olis pitää tämmönen verme mahdollisimman keveenä, jotta hyötykuormalle jää tilaa ja sitä jaksaa kantaa. 


Karvakuonot avusti totutusti koko projektin ajan. Hehku niin ylpeenä aina noita rankojaan raahaa ja pilkkoo. Ottaa vissiin iskästä mallia, kun samaan tapaanhan minäkin noiden kanssa riehun... Ainakin Hehkun silmin katseltuna. 😍


Nuo Hehkun risutkin alkaa oleen melkosia... Tuo sen edessä oleva, käsivarren paksunen koivu > sen mä olen saanut kerran jalkoihini takaapäin kun Mr. Hehku sen kanssa juoksi ohitte. Mukava ottaa tollanen polvitaipeeseen ... Todella mukava 😆 Silmät täytyy pitää auki kun se noiden kanssa lähtee nelistämään.


Puunkantowermeet tehtiin ihan kursailematta karvalaudasta. Tuiskulan pikantti lisä saatiin oman tontin rangoista, joista tehtiin kantokahvat.


Nips naps, poikki ja pinoon...


Ja kunnon naulalla kiinni... Saapa nähdä miten kestää käyttöä?


Höyläämätön lauta & rankapuu, siinä on vaan jotain makeeta! 


Hehku otti painimatseja myös meidän kuntoradan ylätaljapainon kanssa. (traktorin peräkärryn rengas)


Linjastolta pukkaa laitetta ulos niin ettei Justiina meinannu kameroineen perässä pysyä... 😂


Appiukolle meneviin wermeisiin panostettiin vähän enemmän ja hivastiin pahimmat piikit pois sieltä minne käsi käy. Ei appiukko varmasti tikkuja pelkää, mutta anopin hipiää ajateltiin tässä jos sattuu innostumaan puiden kannosta? 😍


Hehku & rankapuu. Se aina niin tärkeenä on noiden puittensa kanssa. Ja mikä ettei, niin oon minäkin... Puu on makee materiaali! 


Sit kaivertamaan vähän persoonaa näihin teollisiin tuotteisiin...


Toi polttaminen on jännää puuhaa, ihan syiden kanssa symbioosissa pitää koittaa piirrustaa. 




Itelle tehtiin: T=Takka, N=Notski ja S=Sauna merkkiset wermeet...

Appiukolle lähdettiin hifisteleen & piirrettiin notskit. 

Sit merkattiin vielä styypuurin / paapuurin kourille omat wermeensä. 




Keulittiin nautisuudella vielä sen verran, että molemmat wermeet saivat omat Plimsolin merkkinsä. Näin vältytään toivottavasti vaarallisilta ylilastauksilta emokotona. 



Tässä notskiwerme lastattuna.



Saunawerme, palveluksessa!

Ja takkawerme odottelee tyhjillään syksyn / talven sesonkiaan.

Se oli semmonen nikkarointisessio. Hauskaa oli ja lopputuloksena jotain aidosti hyödyllistä. Työn jälki on tänne meidän ranchille sopivan rujoa, kuten on ollut tapana.

Mietittiin siinä nikkaroidessa vaimon kanssa, että jos tällasia väsäisi vaikkapa torimyyntiin... Niin ei varmasti yli 5:ttä eskoa kukaan noista maksais. Joten tällanen ihan peruskäsityö, se ei taida elättää kovinkaan helpolla? Makee ajatus kuitenkin, että tekisi jotain konkreettista omin käsin ja eläisi sillä. Jotenki surullista ajatella, että nykypäivänä tällanen maalaisjärkinen käytäntö on statistin roolissa. Brändäys ja kaiken maailman leijuminen vie...

Noh, täällä Tuiskulassa todellisuus on toisenlainen. 😍

Nikkaroikaa ihmiset rakkaat, sekin vie parhaimmillaan egon tuolle puolen. Jokaisessa meissä asuu pieni nikkaroija, ompelija, savenvalaja, muurari tai ylipäätään puuhastelija. Ja kunnon puuhastelijalle, lopputuloksella ei ole mitään merkitystä, sillä se ONNI... On puuhastelussa!

💗


13 kommenttia:

  1. Puinen puunkannin on hieno. Meillä esikoisen tekemä kannin takan vieressä!

    VastaaPoista
  2. No nepäs valmistui kätevästi, vautsi :)

    VastaaPoista
  3. Joo tuollanen on kyllä kätevä. Aina jossain noihin olen törmännyt ja ajatellu et pitäis ite tehdä vastaava. No nyt tuli viimein tehtyä =)

    VastaaPoista
  4. Upeita niistä tuli, näppärästi valmistuu tuollaiset takkawermeet ja Wau miten hienot polttelut:) Tiedättekös täällä blogissa on ihana vierailla kun joka kerta lukija tulee hurjan hyvälle tuulelle..ihan sama mitä postaus käsittelee niin sieltä Tuiskulasta välittyy aina sellainen ihana seesteinen tunnelma.. siellä osataan nauttia tekemisestä, työnjäljestä ja ihan kaikesta♥ ja sitten nuo teidän apurit on ne vaan huippu suloisia:) Ihanaa kesää sinne teille kaikille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivoista sanoistasi =) Asenne ratkaisee ja se me koitetaan täällä porukalla muistaa. Nuo karvalapsethan sitä ei koskaan unohda, ne vetää egottomasti hyvällä pössiksellä AINA. Meille nahka-apinoille toi voi joskus olla haastavampaa. Mut hieno täällä on nelistää ja nauttia olemisesta. Sitähän se vaan on <3

      Poista
  5. Hyvännäköisiä puunkantotelineitä. Omin käsin jonkun esineen aikaan saaminen tuo kyllä mahtavan fiiliksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Sitä jotenkin vaan luo noihin romuihin ihan erilaisen suhteen jos se on omin pikkukätösin väännetty vs. kaupasta haettu. Kummassakaan tapauksessa romuun ei kannata rakastua, ei sitä tarkoita... Mutta että se suhde on vain jollain tapaa erilainen.

      Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että styypuurin puunkatotelineen STB.lyhenteestä puuttuu "d" lopusta... Klassinen kun aloitat jostain niin tila loppuu kesken tyyppinen kirjoitusmoka. Mutta, sepä näissä tuuskauksissa on. Ei haittaa mittään eikä vaikuta itse puun kantoon. Persoonallinen virhe tuotantolinjalla =)

      Poista
  6. Täysin samaa mieltä puuhastelusta. Se on rentouttavaa ja jos lopputulos saadaan vielä käyttöön, niin ihan parasta. Minähän puuhastelen paljon kierrätystavaroista juttuja.
    Minusta nuo puutelineet on hienoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos & hyvä sinä! Puuhastelu rocks, keep on puuhastellen siis =)

      Poista
  7. Wau mikä meno ja meininki! Kerrassaan hienot wermeet, huolisin :D

    Ja mitä noihin koiruuksiin tulee, niin meidän "nahka-apinoiden" (on muuten osuva nimitys) olisi monessakin asiassa syytä ottaa oppia niiden asenteesta. Hetkessä elämisen taito ilman mitään turhia egoiluja, siinäpä haastetta itse kullekin kulkijalle ;)
    Onnen- ja ilontäyteistä juhannusviikkoa sinne teille toivottelen ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi & oikeen makeeta jussin aikaa myös sinne =) Koitetaan räpiköidä hetkissä!

      Poista
  8. Oih, siskoni perheellä oli aikoinaan kultainen noutaja, nykyään kultaisen noutajan ja seefferin risteytys. Niin että olen myös kokenut tuon valtavan halon polvitaipeeseen kokemuksen. Ja kun eihän siinä saa vihainen toiselle olla, kun tulevat intoa puhkuen koivu suussa, eikä mittasuhteet ole mitenkään hallinnassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, no se on juuri noin. Innoissaan vaan tuovat aarteitaan näytille =)

      Poista