perjantai 15. kesäkuuta 2018

Kesäistä nelistystä Tuiskulassa

Mikä kesä!

Olen nyt ollut lomilla vähän rapeen kuukauden, ja mikä kesä tämä on ollut! En muista vastaavaa kyllä ihan heti kokeneeni. Toukokuun kymmenennen päivän yönä vaimoni haki mut kentältä ja heräsin seuraavana aamuna lintujen lauluun Tuiskulassa, karvakuonojen ympäröimänä. 

Heitin siitä "gyntterit" jalkaan ja painuin pihalle. Sillä tiellä ollaan nyt kuukausi nelistetty. Joka aamu ylös > gyntterit jalkaan ja pihalle helteeseen puuhaamaan. Nää gyntterit on sellaset ihan laittoman rumat shortsit, varustelekasta tilatut & saksalaista armeijaylijäämää. Ja kun sanon että rumat, niin todella rumat. Näistä ei visuaalista esittelyä siis yleisölle suoda sen kummemmin. Mut tosi mukavat jalassa ja just sellaset kotishortsit millä ei ole mitään väliä. 

Kun gyntterit vaihtaa pois, tietää että ohjelmassa on myös poistuminen Tuiskulasta ns. ihmisten ilmoille ja päivä on sitä kautta jo vähän pilalla 😄

Jeps! Eipäs nyt kuitenkaan keulita koko postausta gynttereistä, vaikka ne ansaitsisivatkin oman topiikin. Ajatuksena tässä postauksessa oli vain ottaa teidät mukaan meidän Tuiskulan kesäpäivään ja turista mitä se mieleen tuo... 


Meillä on ollut huisin paljon projekteja tällä lomalla. Nyt suurimmat on tehty ja ollaan voitu rauhoittua enemmän viettämään sellasta "laatuaikaa" koko perhe yhdessä. Meikäläisen episodi muurikan / kuuman öljyn kanssa on myös väkisinkin aiheuttanut rauhoittumista.

"Klenkka", kuten rakas vaimoseni minut on ristinyt, onkin ottanut pihapuuhissa huomattavasti rauhallisemmin ja antanut muiden nelistää.

Justiina rakastaa valokuvaamista, joten näistäkin päivistä on meille kosolti kuvamuistoja tallessa. Kiitos vaan "Räpsy-Justiina". 😍


Hehku nauttii meidän pihalammesta joka ainoa päivä. Se käy uimassa lammessa varmasti 
5-8 kertaa päivässä. Välillä Hehkun lempipallo karkaa lampeen ja sen saatttaminen rantaan / pois lammesta onkin sitten isompi projekti. Mutta poika ei anna periksi, ei millään. Sillä asenteella pallo on aina lammesta myös ylös saatu. Hehkukin tietää, että asenne ratkaisee... 😉


Pallo on uimasillaan todella haastavaa saada menemään haluttuun rantaan. Hehku ui lammessa monet kierrokset pallon perässä kunnes saa tökittyä sitä oikeaan suuntaan. Välillä pallo on jo ihan rantaviivassa ja Hehku tulee jo pois vedestä > ravistelee itseään > pökkää siinä huumassa vahingossa pallon takaisin veteen. Eikun uusiksi. 😆




Justiina sai hienosti kuvattua lammesta nousevan Hehkulin. Toi ravistelu on kyllä aina yhtä hauskan näköistä, ellet ole itse siinä ihan vieressä. Monestihan näin juuri on... Mikä siinäkin on, että aina pitää tulla viereen puistelemaan? 


Pihalla ei tarvitse välttämättä puuhata yhtään mitään. Käveleskelee, katselee ympärilleen, leikkii koriren kanssa, istuksii milloin missäkin ja hengittää luontoa sisään. On läsnä tässä kaikessa ihanuudessa. Siinä se, onni asuu niissä hetkissä ja hetkiä vilisee ohi huimaavaa tahtia. Tarvitsee vain pysähtyä nauttimaan juuri siitä mitä on käsillä. 

Elä hetkessä. 

Sehän on yksikertaisesti totta ja nerokas kaava onneen. Mutta kuinka moni tähän kykenee? Mitä enemmän sälää elämässä, sitä enemmän hälinää ja vähemmän aikaa pysähtyä ja tiedostaa yhtään mitään. Ja sitä sälää, no sitähän meillä "sivistyneillä" piisaa. Sälä on pienestä pitäen kaiken toiminnan motivaatio, syy ja seuraus > kunnes toivottavasti joskus heräät ja ymmärrät mitä ehkä kannattaisi elämässään tavoitella... 


Onnea, rakkautta, lämpöä... 

Ja ne asiat tulevat elämään ihan jostain muualta kuin sähellyksen kautta. Mikäli meidän länsimaalaisten sivistynyt / sälään ja kaiken maailman statuksiin kiinnittynyt tapa elää olisi onnen ja rakkauden kannalta merkityksellinen, niin eikö meidän pitäisi olla kaikkien jo onnellisia? Tätähän on jo harrastettu sukupolvitolkulla ja opetetaan eteenpäin koko ajan. Onko maailma nykyään onnellisempi paikka kuin vaikkapa 500 vuotta sitten? 

 Oma ymmärrys ja omien arvojen muutos on se ensimmäinen askel. Vedät puoleesi juuri sellaisia asioita joita itse sisällät. Ihminenhän on oman elämänsä teatteri / esiintymislava ja täysin kykenevä valitsemaan millaisia esityksiä tuolla lavalla nähdään. Tämähän pitää vain tiedostaa ja alkaa sen jälkeen vähä kattella ketä ja mitä siellä sun lavalla kannattaa pitää meuhkaamassa. Tämä ei tarkoita kylmää suhtautumista näytelmiin joista et pidä tai jotka ovat jollain tapaa turmiollisia, vaan sitä että sellaisia näytelmiä voi ihan mainiosti näytellä jossain muualla. Yksinkertaisesti valintoja, sellaisia valintoja jotka tuovat sinua enemmän kiinni elämään. Valintoja joiden kautta sinulla on aikaa pysähtyä ja nauttia siitä että olet elossa. Eikä todella ole katastrofi, jos silloin tällöin tyhjennät koko teatterin, käyt lavalle risti-istuntaan ja olet hetken hiljaa. Noina hetkinä sulla on aikaa ymmärtää, millaisen näytelmän haluaisit seuraavaksi kokea. 


Ja kun vihdoin pysähdyt ja ymmärrät olevasi elossa... Ympäristö näyttää, tuntuu ja sykkii ihan eritavalla elämää. Tottakai, koska sulla on aikaa katsoa ja kokea jotain.

Tuiskulassa me nautimme kaikesta täällä "rehottavasta" elollisesta. Täällä kasvaa monia kasveja jotka ovat edellisten omistajien peruja. Ympäröivä luonto valloittaa myös pihamaata omaan vääjäämättömään tahtiinsa. Me ollaan päätetty, että tämän pihan puutarhurina toimii luonto. Me toimitaan ikäänkuin yleisönä ja katsotaan tätä hidasta näytelmää... Joka kevät tontti
 näyttää hiukan erilaiselta kun ympäröivä luonto ja aiempien omistajien istutukset hakevat paikkaansa. 


Lammen itärannalla on meneillään saniasten vallankumous. Niitä on joka kesä enemmän ja enemmän. Makeeta, sillä saniainen on meidän molempien yks lempikasveista. 



Puutarhan jäänteissä kasvaa omenaa, luumua ja kirsikkaa. Nekin saavat siellä selviytyä miten taitavat. Toistaiseksi satoa on tullut joka vuosi, vaikkei sillä meille ole mitään merkitystä.


Mikä lienee "kellervo"? Ei hajuakaan, mutta jos kerran kukkii niin jotain se täälläkin toimittaa. 😊


Puutarhassa on myös muutama aika kauhtana marjapensas. Saapa nähdä miten niiden käy, toistaiseksi elossa ja jopa tuottoisana.



Tyrni menestyy lammen rannalla mainiosti ja on hopeine lehtineen karun kaunis.


Lammen pohjoisrannalla kasvaa myös metsämansikkaa. 


Koivua on lammen läheisyydessä paljon. Juhannuksen lähestyessä, koivussa on sitä jotain. Vihta saunaan omasta metsästä tietty!


Toukokuu ja kesäkuun alku on ollut todella kuiva. Sen huomaa muutamista metsäsaarekkeista missä varvut ovat alkaneet "ruskettua". En muista että tätä olisin aiemmin nähnyt, mut niinku alussa jo todettiinkin > Mikä kesä!


Tässä kans jotain edellisten omistajien istuttamaa "kellervoa". Eipä vaadi sen kummemmin tietoa mikä on kysessä, että tuon kauneudesta voi nautiskella. 


Käkkärämäntyjä / käpyjä, niitä Tuiskulassa piisaa. Kävyt ovat kyllä kauniita ja niitä käytetäänkin täällä välillä sisustamisessa sekä myös ruuanlaitossa. Tuiskulan broileria grillatessa mulla on tapana heittää hiillokseen vähän käpyjä. Tuoreita ja noita vähän vanhempia. 


Siellä se rakas vaimoseni kutoo villasukkaa notskipaikalla. Ilmeisesti tarkoituksena on kutoa kosolti sukkia pärekoriin valmiiksi talven varalle. Miten makee idea. 😍


Siinä se valmistuu, villasukka ja vieläpä mun suosikkikuosissa. 


Vaimo on verhoutunut meikäläisen tekemään kaulakoruun. Aina kiva ylläri kun se tolleen yhdistelee noita asujaan. 


Kun me kerran nautitaan täällä yksinkertaisuudesta ja elämästä, niin ruoka kuuluu siihen olennaisena osana. Täällä kokeillaan joka loma jotain uutta. Tällä lomalla olemme selkeesti löytäneet katkaravut 😋

Miten yksinkertaista ja hyvää. Valkosipuli / chilivoissa paistetut jättiläispyrstöt uppoaa kyllä minkä tahansa lisukkeen kanssa makeesti näin kesäkuumalla. Me ollaan tehty näitä yleensä lounaaksi kun päivä on kuumimmillaan. Illan viiletessä sitten jotain lihapitoista grillihommaa, kuin maailman lämpimissä kolkissa ikään. NAMS MUMS!


Retu & Tahvo

Miten poijjaat voi? No kiitos kysymästä oikeen mainiosti. Molemmat on ottaneet kasvuspurtin ja ovat jo ihan kunnon kokoisia kölliäisiä. 

Meillä on joka päivä niiden kanssa tuolla ruokinta / vedenvaihtosessio jolloin häkin ulkopuolella koirat nelistää ja sisäpuolella nelistetään minä / vaimo & pupuset. Emme ole mitenkään väkisin alkaneet ottaa pupuja syliin vaan pikkuhiljaa annamme niiden tutustua meihin. Ja hei, niin ahneita ovat, että ruoka kyllä tullaan sylistä hakemaan jos tuntuu ettei riittävän nopeasti siirry vasusta lautaselle. 😂

Retu

Arempi ja pienempi. Viihtyy monesti kanikopin katolla ja on hyvinkin aktiivinen seurustelija häkin läpi Hehkun & Kiteen kanssa.

Tahvo

Tahvo on äijä. Selkeästi pelottomampi ja täten rohkeampi kohtaamaan meitä sekä uusia tilanteita yleensäkkin. 


"Klenkka"

On sattuneesta syystä hiukan rauhoittunut projekteineen ja keskittynyt vähemmän klenkkausta vaativiin harrastuksiin kuten vaikkapa tähän jousiammuntaan. 

Miten makee ja tänne Tuiskulaan sekä fyysisesti, että henkisesti sopiva harrastus. 


Harjoittelu tuottaa pikkuhiljaa tulosta. Noin 100 nuolta päivässä tulee ammuttua 20-30 metristä ja kasa pienenee taululla jatkuvasti. Itse ampumakunto hakee tietysti edelleen uomiaan ja sen kyllä huomaa kun ei enää kannata ammuskella... Taululle ei muodostu kasaa ja ammunta itsessään kääntyy väkinäiseksi. Silloin on aika pitää tauko.


Koiria täällä koulitaan tapamme mukaan aika vapaasti. Niiden kanssa vietetään aikaa, niiden kanssa nukutaan päikkäreitä terassilla ja niiden kanssa leikitään. Hehku tuo pallon tai autonrenkaan itse pelipaikoille kun se on sillä tuulella... Sit vaan reuhaamaan.


Nelistä, nelistä Hehkulooso!



Pallo on se lempikampe. Sit tulee autonrengas ja sen jälkeen varmaankin laivatrossista solmittu lenkki. Kide on vielä liian heiveröinen leikkimään niistä oikeen millään, mutta pian se varmasti nelistää niiden kimpussa Hehkun kanssa kilpaa.


Grilliritilä pitää aina käydä nuolemassa puhtaaksi ja kun äiti syö jätskin, niin Hehku saa loput. Niin täällä toimitaan. 


Rakkautta vaan!

Läsnäoloa kaikkien meidän kesken. Siitä on Tuiskulan päivät tehty.

Olemme saaneet myös tuonne metsään puuttuvat aitavälit tehtyä, joten nyt on koko tontti aidattu ja koirat saavat täällä nelistää ihan omineen. Kumpikaan koirista (Olivia ei ole laskuissa, syystä että ei ole mikään metsäkoira muutenkaan) ei haasta, ei edes koske tuonne metsiin vedettyyn vihreään puutarha-aitaan, eikä aita sieltä näy minnekkään. On kuin tontin rajoilla olisi näkymätön este, ja tämä oli juuri sitä mitä haimmekin. Onhan se selvä, että Hehku juoksisi noista aidoista yli tai läpi halutessaan. Mutta koska täällä on hyvä olla, niin miksi se niin tekisi?

Kun on hyvä olla, ei tarvitse kahlita mitään eikä ketään. 😍

Mä lopettelen tätä kirjoitelmaa nyt, sillä karvakuonot alkavat heräillä tosta vierestä päiväuniltaan ja on aika tehdä jotain aidompaa. Mennään kokemaan elämää...

💗



10 kommenttia:

  1. Tuo oli hyvin sanottu, että kun on hyvä olla, ei tarvitse kahlita mitään eikä ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aidosti hyvä olo ei vaan ole monestikkaan se prioriteetti ihmiselle... Vaan pikemminkin jotain tyyliin "minulle, minun" tyyppistä mantraa. Sillä perusteella vedetään rystyset valkosena elämää päin hemmettiä ja ihmetellään kun vähän ahdistelee ;)

      Kiitos kommentistasi & aurinkoisia päiviä!

      Poista
  2. Mullakin on vahvasti sellainen tunne, että meilläkin on koti sellainen turvapesä, josta ei halua lähteä pois.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mahtava kuulla, ootte siis saanu "väsättyä" itellenne kodin sanan varsinaisessa merkityksessä. Onnea ja mukavaa vkonloppua myös sinne =)

      Poista
  3. Voi noita teidän karvaisia kavereita, niin ihanat <3 Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoa myös sinne. Karvalapset on kyllä makeita, ja AINA kiinni elämässä.

      Poista
  4. Huippupostaus ja kyllä säät ovat nyt suosineet lomaa ja ihan varmasti luotu elämän pituisia muistoja. Kyllä rakkaus on se, mikä on elämän tarkoitus ja rakkaus kattaa niin monen asian, rakkauden eläimiin, lähimmäisenrakkauden, rakkauden elää tässä päivässä ja täällä blogissa se huokuu.

    Upeaa juhannusta teidän koko pesueelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos & kumarrus. Sulla, kuten meilläkin on todella positiivinen elämänasenne. Ja kuten varmaan oot itekkin huomannu, se kantaa ja on ihan pääasia kaikessa. Monestihan positiivisuus lytätään perusteilla "ei kaikki voi olla siistiä". Mutta ku asiaa pikkasen tarkemmin ajattelee ja sivuuttaa sen oman egon tarpeen märistä milloin mistäkin, niin harvemmin mikään huonosti on. Se on kuten se on, ja jos olet maisemissa sen tajuamaan > olet elossa > eli kannattaa nautiskella. Jotenkin näin =)

      Makeeta juissia myös sulle ja läheisillesi. Annetaampa hyvän karman kiertää <3

      Poista
  5. Aamen. Ei tähän oikein muuta osaa sanoa 😊 Lystiä juhannusta teille ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä 😘😍
      Lystiä juhannusta teidänkin perheelle ❤️

      Poista