perjantai 8. kesäkuuta 2018

Vaistojousen saloihin

Vihdoin saapui odotettu pitkäjousemme.

Emme valinneet varsinaisesti perinteistä pitkäjousta, vaan päädyimme SAS tactical survival jouseen. Kyseessä on siis metsästykseen teholtaan soveltuva ja todella vankkarakenteinen vaistojousi. Tässä ei ole mitään hifiä paitsi ehkä itse rakenne puhtaassa nerokkuudessaan.

Tervetuloa kuvin mukaan ensimmäiseen harjoituspäiväämme tällä päheällä jousella.


Jousen mukana tulee 3 kpl Easton Aluminium XX75 Game Getter 400 Spine Take-Down nuolia (ompas sanahirviö), jotka on modifioitu niin, että ne saa keskeltä katkaistua ja talletettua jousen rungon sisään. Tavallaan jousessa itsessään siis kulkee 3 nuolen lipas mukana, nerokasta ja näin ollen meihin vetoavaa suunnittelua. 

Toki täytyy muistaa, että jos pidät nuolia pitkiä aikoja rungon sisällä niin voipi olla että sulat eivät pysy muodossaan... Rungossa on kuitenkin kohtuullisen ahdasta eivätkä nuolet pääse siellä köllöttelemään erityisen rentoina. 


Tässä on siis itse jousi paketoituna ja yksi nuoli koottuna. Tollanen jousipaketti mahtuu mukaan mihin tahansa reppuun ja koko hökötys painaa ainoastaan kilon! 

Jousessa on käytetty hienoimpia US made Aerospace materiaaleja. Runko on Grade T6 alumiinia ja anodisoitu täysin mataksi. Lavat ovat komposiittia ja kaikki pultit & mutterit 316 marine grade terästä.



Nuolet kierretään kasaan. Kierreliitos on jämäkästi holkitettu, joten eipä jää tuosta nitkumaan yhtään mihinkään. 



Ja sinne runkoon, sinne tosiaan uppoaa 3kpl näitä kaunokaisia varmaan talteen.


Jousen kasaaminen on helppoa. Taitellaan lavat auki. Toisen pään lapa on aina valmis, kun taas toinen lapa on irroitettava & käännettävä 180 astetta ja kiinnitettävä uudellen. Prosessissa on tasan yksi ruuvi jota on tarkoituskin käyttää käsivoimin, työkaluilla kiristäminen on NOU NOU. Aikaa rojektiin menee ehkä 20-30sek.



Eli toinen lapa irti > kääntö 180 astetta > lapa kiinni viereiseen reikään missä se on säilytysasennossaan. Siinä se.



Sitten jännettä kiinnittämään. 


Jänteen kiinnitys sujuu oikealla tekniikalla myös sekunneissa. Jänteen päissä on lenkit, joista toinen lenkki on hiukan pienempi kuin toinen. 

- Aseta tämä pienempi lenkki paikoilleen toisen lavan päähän ja aseta lapa maahan.
-Astu toisella jalallasi ikäänkuin jousen läpi


-Aseta jalkateräsi niin, että maassa oleva lapa on sen takana
-Kehitä jousta vääntävä momentti ikäänkuin "lonkkataklaamalla" jousta samalla kun väännät ylälapaa kohti jänteen isompaa lenkkiä joka on käsissäsi

Ja NAPS, jänne on paikoillaan eikä vaadi sen kummemmin voimaa tällä tekniikalla.


Kun jänne on paikoillaan, mittaa jänneväli. Eli jänteen etäisyys rungosta. Tässä jousessa sen tulisi olla noin 17,2cm. Mä olen mittonut, että mulla se on about etusormen ja peukalon välinen mitta tälleen ojennettuna...

Oikea jänneväli on tärkeää vetopituuden, saavutettavan tehon ja ns. Archer's Paradox ilmiön kannalta. 


Mikäli jänneväli on liian pieni, irrota jänteen toinen pää ja kierrä sitä muutama kierros & kokeille uudelleen. Kiertäminen lyhentää jännettä ja näin ollen kasvattaa jänneväliä.

Jännevälin lisäksi yleisenä tapana on ilmeisesti myös määrittää "nokin paikka". Eli millintarkka paikka jänteellä minne asetat nuolen. Tässäkin paketissa, mukana tulee messinkiprikka ko. toimenpidettä varten. Mun mielikuvaan vaistoammunnasta tällainen mittominen ja tavallaan keinotekoinen virheenpoisto ei enää mahdu. Tähän jouseen ei siis nokin paikkaa tule, vaan sekin opetellaan ampumisen kautta. Noin yleisesti ottaen, nuoli tulee kuitenkin asettaa jänteelle ~90 asteen kulmaan nuolihyllyn / rungon suhteen. Pieleen jänteelle asetettu nuoli raportoi virheestä välittömästi lennossaan. Maalaisjärkistä, eikö totta? 😊 


Lopuksi, tarkista vielä että jänne on kunnolla uomissaan molemmilla lavoilla.


Koko projektiin menee se minuutti, sitten vain nauttimaan 😍


Olemme väsänneet tiluksille oman jousiradan. Tauluna toimii laivalta eläköitynyt kiinnitystrossi johon on spraylla maalailtu pikkusen renkaita. Mukavan "maatiaista", eli meille sopivaa!

Ammuttaessa me tykkäämme pitää jousta kallistettuna hiukan oikealle, jotta painovoima pitää nuolen "hyllyllään" eikä siitä tarvitse huolehtia. Veto ja sormet auki > tulos taululle 😉

Tämän tyyppisessä jousiammunnassa siis värkin kallistamisessa on jokin aito pointti. Moderneissa elokuvissa pahat pojat tykkää ampua pistoleeroillaankin samaan tapaan, missä taas ei ole mitään itua. Moinen elvistely kun takaa ainoastaan ohi ampumisen ja hölmöltä näyttämisen. Suosittua näyttää silti olevan. 😜


Sitten vain harjoittelemaan... Alkuunsa jousi tuntuu TODELLA jäykälle virittää, sillä mitään tähän toimintaan tarvittavia lihaksia saati hermoratoja ei näemmä ole valmiina. Pullamössönä sitä on itsekkin koko ikänsä jossain salilla & puntin kyljessä rimpuillut, ja tulos on tässä. Ei niin minkäänlaista staattista voimaa... Naurettavaa 😂 

Noo, mutta nyt nöyrästi vaan kutittelemaan sitä sisäistä luolamiestä / naista täällä Tuiskulan sykkeessä. Tämä meidän jousi on vetovastukseltaan 55 paunainen (nuolen lähtönopeus pitäisi oikein ammuttuna olla 240-250km/h) ja tämän kanssa jo tuntuu ettei jaksa kovin kauaa tähtäillä tai alkaa koko kombo vapisemaan. Uskomatonta ajatella, että joskus aikoinaan kun pitkäjousta käytettiin aseena, raskaiden sotajousien vetovastukset saattoivat olla 200 paunan luokkaa. Mites se sanonta menikään? Ennen oli miehet rautaa, nykyään jotain ihan muuta... 😆


Näin alkuun tavoitteet ovat:

1: Kehittää ammuntakykyä
2: Osua tauluun tai edes taustalevyyn

Tuosta kun ampuu kokonaan ohi, niin takana olevasta suonotkelmasta ei nuolta hevillä löydä. 😕

Ampumamatkoina meillä on noin 15, 20, 30 ja 40m. Ei todellakaan mitalla mitattuna, vaan ihan askeltamalla. 


Jos minullakin on vaikeuksia tähtäillä pidempään, niin Justiina se vasta ponnisteleekin. Mutta harjoitus tekee mestarin ja sinnikkäällä lihas / hermoratojen kiusaamisella se siitä suttaantuu. Ja hei, jos tietää minne ampuu, niin miksi tähtäillä sen pidempään? 

Justiina oli yllättynyt kuinka kivaa tää on, ja niin olin kyllä minäkin. Lisäksi meille molemmille oli yllätys, että 12 nuolen sarjoilla & toistettuna... Tuli ihan oikeesti hiki. 😊


Tyytyväinen vaimosein 20m ampumapaikalla. Seksikästä, ainakin meidän standardeilla 😉 


Karvakuonojen kanssa ollaan tarkkoina. Aina kun toinen ampuu, niin toinen pitää silmällä Hehkua & Kidettä. Taululle tulevat aina kuitenkin mukaan, tietty! 


Niin, sinne se äiskä ampui 😊


Taululla iloitaan, oli osumat sitte minkälaisia hyvänsä. Kuten todettua, tässähän ei osata vielä yhtään mitään. Pidetään hauskaa, se on paras tae sille että jonain päivänä nuoli lentää sinne minne keho / mieli sen lähettää. 


Ja se onkin tässä jousessa paras juttu.

Nimittäin, kaikki tiede loistaa poissaolollaan itse tekemisessä. Ei tähtäimiä eikä etäisyysristikoita... Oma mieli, silmä ja keho.

Väitän jo tällä piskuisella kokemuksella, että sen jotenkin tietää kun hyvä laukaus lähtee. Siinä on jotain siinä fiiliksessä kun virität, tähtäät ja annat nuolen mennä. Huomaat, että nuoli lentää juuri sinne minne ajattelitkin, ja se tuntui hyvältä koko suorituksen ajan. Vastaavasti huono vetaisu, sama homma käänteisenä. Siinä ei vain mikään lähde... Tällä et väkisin osu yhtään mihinkään.

Makeeta, kertakaikkiaan makeeta. Ollaan jossain elämän alkulähteillä & sitä kautta oikeissa "tehoissa". Kaukana nykyihmiselle niin tutusta, tieteellisen tarkasta suorittamisesta ja käytännön tehottomuudesta.


Tuiskula approves 😍


4 kommenttia:

  1. Wuhuu mahtavaa ja teillä on ehdottomasti maailman komein maalitaulu ja komeita ja kauniita on jousiampujatkin <3

    Kivaa viikkistä <3

    VastaaPoista
  2. Voiko se ny muuta olla ku komeeta jos pohjanmaalta ollaan kaikki kotosin? ;) Kiitos aina kivoista kommenteistasi, sinäkin osaltasi vedät hyvää karmaa puoleesi.

    VastaaPoista
  3. Ihan huippua ja teillä on kyllä hienoin maalitaulu ever!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Vaimo tuon hoksas ku tultiin lenkiltä koirien kanssa ja kateltiin tota trossia varaston kulmilla. Pisteet taulusta menee sinne, ja tosiaan tuli jotenki niin Robin Hood!

      Poista